Traktorin aikakausi alkoi 1910-luvulla. Autot ja polttomoottorit oli jo lyöneet läpi sitä ennen. Henry Fordin luomus T-Ford mahdollisti suurelle kansalle auton osto sen edullisen hinnan johdosta. Henry Fordilla oli selkeät tavoitteet auton suunnittelussa: riittävän yksinkertainen ja sopiva massatuotantoon. Tässä hän onnistui hyvin.

Fordson F (1917 – 1928)

Henry Ford vietti lapsuutensa isänsä tilalla Springwells Township:ssä, joka sijaitsi Kaakkois-Detroitissa. Maatalous oli hyvin työvoimavaltaista ja siksi tehotonta. Hän jos kuka tiesi mikä potentiaali oli maatalouden koneellistamisessa. Tästä taustasta johtuen hän oli erittäin innostunut luomaan kunnollisen ja edullisen traktorin. Traktoreita oli jo olemassa, mutta ne olivat tyypillisesti isoja ja usein vielä höyryvoimakäyttöisiä, ja kalliita. Kevytrakenteisempia traktoreita oli monella valmistajalla työn alla. Ford teki ensimmäisiä kokeilujaan kevytrakenteisen traktorin kanssa jo 1907. Se oli lähinnä tehty auton osista. Vuonna 1915 suunnittelu sai lisää pontta, kun Henry Ford perusti erillisen yhtiön Ford & Son Companyn keskittymään pelkästään uuden traktorin kehittämiseen ja valmistamiseen (koska Ford autoyhtiö ei halunnut satsata traktoreihin). Ensimmäisen traktorin valmistus alkoi 1917 lokakuussa ja ensin niitä tehtiin vain vientiin (Englantiin 6.000 kpl ja Kanadaan 1.000). Traktoreihin oli ko. maissa kova tarve, koska iso osa maatalouden työvoimasta oli sotimassa Ensimmäisessä Maailmansodassa Euroopassa. Vuonna 1918 näitä traktoreita alettiin valmistamaan myös Yhdysvaltojen omille markkinoille. Samaan aikaan traktorin nimeksi rekisteröitiin Fordson F.  Tämä Fordson dominoi traktorimarkkinoita täysin vuosien 1921-26 välillä, markkinaosuuden ollen yli 75 %. Suurin syy oli todella edullinen hinta.

Englannin kielen tractor nimitys tulee latinan sanasta ”trahere”, joka tarkoittaa vetää. Ensimmäinen tunnettu tractor sanan käyttäjä on ollut George H. Edwards vuonna 1890, kun hän esitti patenttivaatimuksensa ”a tractor to be propelled by steam-engine”. Tästä tractor sanasta oli helppo vääntää suomen kieleen sana traktori.  

Fordson F traktorin tekniikka:

• modulaarinen rakenne: moottori – vaihteisto – perä, ei erillistä runkoa
• takana isommat vetävät pyörät, edessä pienemmät ohjaavat pyörät
• => nämä perusperiaatteet ovat edelleen yli 100v myöhemmin edelleen käytössä
• 4-sylinterinen Hercules moottori (myöhemmin Fordin oma)
• 3 + 1 vaihteinen vaihteisto
• ruuvivälitteinen perä
• 19 hv hihnapyörästä

Henry Ford oli haluton tekemään traktoriin kehityksen vaatimia muutoksia. Osin tästä syystä ja toisaalta kovasta kilpailusta johtuen myynti sakkasi pahasti 1920 luvun lopulla. Fordson valmistus päätettiin lopettaa Yhdysvalloissa vuonna 1928. Traktoreita oli valmistettu yli 650.000 kpl eli melkoinen määrä. Yhdysvaltojen ja Englannin Ford traktorien kehitys eriytyi tässä kohtaa. Seuraavan kerran uudella mantereella Ford valmisti traktoreita vasta n. 10v myöhemmin 1939. Niistä on sivun lopussa tarinaa lisää.

Fordson N (1928 – 1945)

Fordson kehitystä jatkettiin Englannissa, jossa luotiin uudempi kehitysversio. Siinä oli nyt hieman kookkaampi moottori (27 hv), magneettosytytys, vesipumppu, takalokasuojat yms. Myöhemmin tuli vielä voimanottoakseli ja kumipyörät lisävarusteiksi. Sen valmistus aloitettiin Irlannin Cork:ssa 1928, mutta siirrettiin Englannin Dagenham:iin 1933.  Versiota N valmistettiin vuoteen 1945 saakka, pelkästään sota-aikana yli 135.000 kpl.

Fordson Major E27N (1945 – 1952)

Fordson N alkoi olla 1930-luvun lopulla jo hyvin vanhanaikainen traktori. Pieniä parannuksia oli tehty, mutta vuonna 1916 luotu perusrakenne oli säilynyt lähes muuttumattomana. Se oli ulkonäöltään hyvin vanhahtava kilpailijoihin verrattuna ja käyttöominaisuuksissakin oli parannettavaa: matala rakenne ei sopinut riviviljelytöihin, tasapainottamaton roiskevoideltu sivuventtiilikone ei sallinut tehon nostoa, ruuviperä vei puolet vetotehosta, oikutteleva kaasutin vaikeutti kampikäynnistystä, voimanottoakseli oli vaarallisessa paikassa, märkä monilevykytkin ei irrottanut kunnolla kylmänä jne. Samaan aikaan 1939 Ford US edustajat olivat tehneet Fergusonin kanssa sopimuksen uuden ja teknisesti edistyksellisen Ford-Ferguson (Ford 9N) traktorin valmistuksesta ja halusivat sen tuotantoon myös Englannin tehtaille. Englannin Ford-johtajat kuitenkin vastustivat suunnitelmaa ja eivät halunneet valistukseen muutoksia sota-aikana jolloin esim. uusia työstökoneita oli vaikea saada. He panivat kuitenkin alulle uuden ”eurooppalaisen” Fordson traktorin suunnittelun. Kehitystyö aloitettiin perästä eli Allis-Chalmers U -traktorin perää matkien luotiin uusi moderni perä, jossa oli kunnon tasauspyörästö, vähennyspyörästöt ja erilliset jarruakselit. Perusrakenteesta tehtiin korkeampi ja se näytti nyt ensimmäistä kertaa oikealta nykyaikaiselta traktorilta. Vaihteisto säilytettiin vanha 3-vaihteinen, samoin moottori oli valitettavasti alussa edelleen sama roiskevoiteluinen sivuventtiilikone. Tehoja hieman nostettiin nostamalla max kierroksia 300 r/min ja parantamalla voitelua. Voimanottoakseli oli nyt ”omalla” paikallaan peräkopan keskellä takana. Sähköstartille oli myös jo paikka valmiina.  Paranneltu versio oli valmis tuotantoon vuoden 1945 alussa. Nimeksi tuli Fordson Major E27N. Merkki Major ei tule sanasta majuri vaan englannin kielessä ”major” tarkoittaa myös iso/mahtava. E27N siis: E tulee sanasta England, 27 hihnapyöräteho ja N peruja edellisestä mallista. Eli ”Mahtava Englannissa suunniteltu 27 heppainen Fordson”. Lopullisessa tuotantomallissa oli entisen mallin osia 60 %, paranneltuja mutta vaihtokelpoisia osia 10 % ja kokonaan uusia osia 20 %. Loppu 10 % on osia, joita ei edellisessä mallissa ollut ollenkaan. Mallia kehitettiin koko sen valmistusajan ja lisää tuli mm.: sähköstartti & valot, 3-piste nostolaitteet, nopeampi vaihteisto yms. Vuonna 1948 moottorivalikoimaan tuli Perkinsin valmistama 6-sylinterin 45 hv dieselmoottori, ns. P6. Viimeinen E27N valmistui tammikuussa 1952, yhteensä niitä valmistettiin 233.000 kpl, joista Suomeen tuotiin n. 6.400 kpl. Suomessa traktorilla oli monta lempinimeä, mm. Mörkö-majuri, Pukki-majuri, Sarvipää ja Eversti. Ruotsissa käytettiin lempinimeä Höglund ja Norjassa Stega-Major.

Fordson Major E1A (1952– 1964)

Kilpailu traktorimarkkinoilla oli selkeästi koventunut myös Euroopassa 40-luvun lopusta alkaen. Myynti veti edelleen kyllä hyvin, kiitos selkeästi kilpailijoita huokeamman hinnan ja hyvän myyntiverkoston. Ferguson toi markkinoille 1946 erittäin hyvin menestyneen TE20 mallin (jota oli Yhdysvalloissa jo valmistettu vuodesta 1939 lähtien) ja 1948 Nuffield tuli markkinoille selkeästi modernisti muotoillulla mallillaan => Fordson Major E27N oli taas jäämässä jälkeen. Heti sodan jälkeen Fordson oli jo aloittanut seuraavan mallin suunnittelun. Tärkein uudistus oli täysin uusi kansiventtiilinen ja painevoitelulla varustettu moottori, josta oli kolme eri versiota: bensiini, petrooli ja diesel. Teho oli nyt 40 hv paikkeilla. Vaihteistoa oli paranneltu, nyt oli kertojalla 6+2 vaihdetta ja sitä kautta nopeutta lisää. Perä oli sama vanha jo E27N:ssä ollut rakenne, samoin etuakseli. Kuljettaja istui nyt selvästi alempana vaihteisto jalkojen välissä, tankki ratin ympärillä, nostolaite uusittu jne. Nyt oli siis kaikki vanha konstruktio vuodelta 1917 jätetty viimein taakse. Monessa kohdin uusi Majori oli muotoilultaan samanlainen kuin Nuffield. Mallista tuli erittäin suosittu ja Fordson valtasi markkinoiden ykköspaikan Fergusonilta uudelleen takaisin. Diesel moottorista tuli niin suosittu vaihtoehto, että muiden moottorien valmistus lopetettiin jo 1955. Tästä Majorista tehtiin kaksi ”face-lift” versiota, ensin Power Major 1958 (52 hv) ja heti perään Super Major 1960 (54 hv, tasauspyörästön lukko, levyjarrut, painonsiirto, vaihteiston välityksiä nopeutettiin).

Ford 1000-sarja (1964 -)

Vuonna 1964 tuli suuri muutos. Fordson nimestä luovuttiin ja tilalle tuli pelkkä Ford. Suunnittelua yhdistettiin/ rationalisoitiin Englannin ja Yhdysvaltojen kesken. Ja luotiin uudet mallit, joissa oli kokonaan uudet moottorit ja 8+2 vaihteistot. Ulkoasu oli kokonaan uusi => Ford 2000 (34hv, Dexta), 3000 (46hv, Super Dexta), 4000 (54hv, Major) ja kokonaan uusi 5000 (64hv, Super Major). 

Amerikan Ford traktorit (1939 – 1962)

Amerikassa 1919 Henry Ford laski liikkeelle suunnitelman rakentaa kokonaan uusi yritys valmistamaan autoja ja traktoreja. Tämä sai Ford Motor Companyn osan omistajista myymään osakkeensa tuntemattomalle ostajalle. Jälkeenpäin paljastui, että ostaja oli Henry Ford ja näin hän pääsi takaisin Ford Motor Companyn pääomistajaksi. Sen jälkeen hän yhdisti Fordson ja Ford yhtiöt => kaikki kehitys ja valmistus tapahtui nyt Ford nimen alla Yhdysvalloissa. Niin kuin edellä todettiin, 1920 luvulla menekki huononi ja Ford luopui kokonaan traktorien valmistuksesta 1928. Henry Ford jatkoi kuitenkin tuotekehitystä ja eri versioiden ihmettelyä, mutta mikään ei niistä päätynyt tuotantoon saakka. Henry odotti jotain käänteentekevää uutuutta, joka olisi varma hitti myyntimielessä.

Ford 9N  (Ford tractor with Ferguson system tai  Ford-Ferguson)

Samaan aikaan Irlannissa vaikutti henkilö nimeltä Harry Ferguson. Hän oli 1910-luvulta lähtien kehittänyt ja myynyt erilaisia lisälaitteita traktoreihin, varsinkin Fordson traktoriin. Hän mm. kehitti 3-piste nostolaitteen, joka edelleen on käytössä nykyaikaisessakin traktoreissa. Hänellä oli jo suunniteltuna uuden mallinen traktori, jota vähäisessä määrin valmisti englantilainen David Brown Ltd. Vuonna 1938 yhteinen tuttava esitteli Harry Fergusonin ja Henry Fordin toisilleen, joka johti siihen, että Harry esitteli traktoriaan Henrylle. Ford ihastui traktorin keveyteen, mutta kuitenkin suureen vetovoimaan (joka liittyi kehittyneeseen painonsiirtojärjestelmään). He tekivät sopimuksen tämän traktorin valmistamisesta Yhdysvaltojen markkinoille. Kesäkuussa 1939 julkaistiin uusi Ford 9N traktori, joka oli hyvin sen näköinen mikä me tunnemme ”harmaa ferguna”. Siinä oli 2-litrainen 4-sylinterinen bensiini moottori ja 3-vaihteinen laatikko. Traktorit valmisti Ford ja ne markkinoi Ferguson. Näitä valmistettiin kaikkiaan 750.000 kappaletta. 

 Ford 2N

9N:stä tehtiin uudempi kehitysversio, joka julkaistiin 1942. Jäähdytysjärjestelmä oli nyt paineistettu ja suurempi tuuletin. Yksi syy uuden version tekemiseen oli se, että hintaa voitiin nostaa. Sota-aikana hintojen nostaminen olemassa olevalle tuotteelle oli kielletty.

Ford ja Ferguson eri teille

Henry Fordin lapsenlapsi Henry Ford II otti haltuunsa Ford yhtiön vuonna 1945. Seuraavana vuonna Henry II huomasi, että 9N / 2N valmistus oli kovasti tappiollista. Traktorien jakelu oli Fergusonin johtaman yhtiön käsissä (Ford oli pelkkä valmistaja). Henry Ford vanhemman ja Harry Fergusonin välillä oli vain suullinen sopimus ja kädenpuristus kirjallisen sopimuksen sijasta. Henry II yksipuolisesti sanoi irti valmistussopimuksen 1947 ja rakensi uuden jakelufirman samalle traktorille. Harry Ferguson tästä kovasti suuttui ja haastoi Fordin oikeuteen valmistussopimuksen rikkomisesta ja useista patenttirikkomuksista. Oikeutta käytiin pitkään ja hartaasti ja saatiin päätökseen vasta 1952. Ford joutui maksamaan 9 miljoonaa dollaria korvauksia. Vuonna 1953 Ferguson lyöttäytyi yhteen kanadalaisen Massey-Harriksen kanssa ja tästä syntyi Massey-Ferguson ja loppu on MF historiaa.

Ford 8N

Samaan aikaan Fergusonista eriytymisen kanssa Ford kehitti uuden version (1947). Siinä oli nyt 4-vaihteinen laatikko ja tehokkaampi moottori. Hydrauliikassa oli uusi asennonsäätö mekanismi (osittain siksi että voitiin kiertää Ferguson patentti). Malliltaan se oli edelleen hyvin saman näköinen kuin ”harmaa fergu”, mutta väritys oli uudempi ja raikkaampi, punainen runko ja vaalean harmaa pellitys. Tästä tuli aikanaan eniten myyty traktori Pohjois-Amerikassa.

Ford NAA

Vuonna 1953 Ford 8N korvattiin uudella mallilla NAA. Se oli taas tehokkaampi ja kaikin puolin hieman isompi. Uusi 2.2 litrainen bensiinimoottori kansiventtiileillä, tehoa 32 hv. Hydrauliikka oli kytkimestä riippumaton ja lisävarusteena sai kaksoiskytkimen. Ulkonäöltään tämä jo selkeästi erosi ”harmaa fergusta”.

Ford 600 / 700 (1954)

Ford 501/601/701/801/901 (1958)

Ford 6000 (1961)

Amerikkalaiset kilpailijat olivat tuomassa markkinoille suurempia, yli 60-hevosvoimaisia malleja, eikä Ford halunnut jäädä kisasta sivuun. Fordson Majorista ja myöhemmästä Power Majorista olisi saanut helposti tehokkaamman, siinä kun oli valmiudet kuusisylinteriselle 590E-moottorille, mutta Dagenhamin tehdas ei ajatukselle lämmennyt. Amerikan Ford-malleihin 600, 700, 800 ja 900 ei voinut tehdä sen sortin muutoksia ilman ominaisuuksien tai kestävyyden heikentymistä, joten suurtraktoriprojekti aloitettiin puhtaalta pöydältä. 

USA:n traktoripuolen pääsuunnittelija Ray Miller aloitti LAT-nimisen (large agricultural tractor = suuri maataloustraktori) hankkeen vuonna 1956. Amerikan Fordin tapaan siinä piti kustannusten minimoimiseksi hyödyntää mahdollisimman paljon valmiita autoteollisuuden tuottamia osia, että myyntihinta saataisiin pysymään kilpailukykyisenä.

Moottoriksi otettiin F-500- ja F-600 -kuorma-autoissa käytetty nelilitrainen kuutonen, joko dieselinä, tai 312 kuutiota pienempänä bensaversiona. Vaihteistoksi tuli Harold Brockin suunnittelema 10-nopeuksinen power-shift -laatikko, nimeltään Select-o-Speed. Taka-akseleille soviteltiin märät levyjarrut ja planeettatyyppiset vähennyspyörästöt. Moottori ja voimansiirto lepäsivät vankan palkkirungon varassa. 

Hydrauliikka perustui paineakkuun, johon varastoitiin pienen mäntäpumpun suljetussa järjestelmässä tuottamaa painetta hieman samaan tapaan kuin kompressorissa. Nokalla olleessa pystysäiliössä oli mäntä, jonka toisella puolella oli kaasua ja toisella hydrauliikkaöljyä. Systeemin nimi oli Powr-Stor, vetovarsitunnusteluun perustunut painonsiirtojärjestelmä oli puolestaan Multi-Trol.

Kuljettajan mukavuuteenkin panostettiin: muotoiltu jousitettu istuin oli aikansa parhaimpia, vaihtamaan pystyi ilman kytkintä, ohjaus oli tehostettu ja jarruja hallittiin hydraulisesti. Tuon ajan "dollarihymyjen" tyyliin muotoillut pellit maalattiin Fordin punaharmailla väreillä. Tekeillä oli aikansa modernein traktori.

Upouusi Ford 6000 esiteltiin maaliskuun 23 päivänä 1961. Hyvinkin neljän vuoden mittaisesta protokaudesta huolimatta vain muutamilla traktoreilla voitiin ajaa yli kolme kuukautta ilman minkäänlaisia ongelmia. Monet otettiin takaisin tehtaalle, missä ne kunnostuksen jälkeen maalattiin sinivalkeiksi, josta oli tullut Fordin uusi väriyhdistelmä vuodesta 1962 lähtien.

Eniten ongelmia oli vaihteistossa, joka oli suunnittelija Harold Brockin vastustuksesta huolimatta päästetty keskentekoisena markkinoille. Niinpä tuohtunut Brock siirtyi John Deerelle, missä hän työsti ensimmäisen kunnollisen power-shiftin malliin 4020.

Omituisessa hydrauliikassa riitti häiriöitä ja varsinkin vuotoja, joita ei meinattu saada korjattua. Korkeakierroksisessa kuorma-auton moottorissa ei ollut nimeksikään sitkeyttä, vaikka esitteessä luvattiin, että "Nostat hattua sen vetovoimalle". Radikaali muotoilukin sai pyyhkeitä, monet nimesivät ison Fordin maailman rumimmaksi traktoriksi.

Parantamista riitti yli resurssien, sillä enimpiä suunnittelijoita työllisti täyspäiväisesti uusi tonnisarja, jonka oli määrä valmistua syksyksi 1964. Malliston suurimmaksi tarkoitettuun 6000-Fordiin tehtiin muutamia vahvistuksia ja lievästi uudistunut versio 6000 Commander (komentaja) esiteltiin eräänlaisena "förskottina" jo tammikuussa 1964. Muun 1000-sarjan kanssa sillä ei ollut muuta yhteistä kuin merkki. Edeltäjänsä tavoin sitä myytiin vain USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa.

Parannettukaan malli ei mennyt sen paremmin kaupaksi, mutta silti amerikkalaiset halusivat pitää sen valikoimissaan. Englantilaiset olisivat tehneet uuden malliston 5000-Fordista paljon tehokkaamman, siitä oli suunnitteilla jopa turboversio jo vuonna 1964, mutta se ei passannut amerikkalaisille, koska vahvempi viistonni olisi vienyt lopullisesti markkinat Commanderilta. Niinpä Ford 5000 sai olla 64-hevosvoimaisena vuoteen 1968 asti. Edellisenä vuotena Ford 6000 oli lopultakin tunnustettu toivottomaksi tapaukseksi ja tuotanto lopetettu 3733 valmistuneen traktorin jälkeen.