Keväällä –83 oli opiskelut lopuillaan ja olin tehnyt töitä Kurpan konepajalla osittain myös talvella. Rahaa oli säästössä ihan kivasti. Kävin taas kerran VP:n ja Välitalon Sepon kanssa yhtenä lauantaina Turussa mp-kaupoilla. Sepolla oli tuolloin Honda CB750 mallia –74 eli kuuluisa tuutti. Se oli Sairasen poikien vanha ja siihen oli mm. kone tehty aikoinaan uusiksi. Seppo vaihtoi sen Hondan CB900 Bol d’Or:iin Motomarket:ssa. Matkan jälkeen minullekin tuli kauhea moottoripyöräkuume, varsinkin kun edellinen kesä oli jäänyt täysin ajamatta. Kun rahaakin oli, jotain oli tehtävä. Menimme parin viikon päästä uudelleen Turkuun katselemaan pyöriä, mutta mitään sopivan hintaista ei tuntunut löytyvän. Taaskin muuten katselin vain Honda-merkkisiä pyöriä, mikään muu ei tullut kyseeseen. Silloin tuli mieleen Sepon vanha tuutti ja menimme katsomaan josko se olisi vielä myynnissä Motomarket:ssa. Siellä se oli ja myyjänä oli vielä VP:n tuttu Jukka Koli. Pienen tinkauksen jälkeen teimme kaupat ja Honda oli minun 10.000 markan hinnalla. Seuraavalla viikolla haimme pyörän pois pakettiautolla. Laitoin pyörää kuntoon omassa autotallissa kevään aikana, asensin siihen mm. takaisin kärjettömän sytytyksen. Taas oli sellainen tuntu, että nyt vasta on pyörä alla. Rivinelonen murisi aivan eri tahtiin kuin twini ja piti jo sellaista formulamaista ujellusta. Levujarrut edessä ja kaikkea. Huippuakin löytyi yli 200 km/h. Pyörä oli tuolloin väriltään metallinhohtosininen. Olin Tampereella opiskelemassa ja kävin pyörällä siellä ja osallistuin mm. ennakoivan ajon kurssille. Samalla tutustuin prätkätouhujen myötä paremmin Kortesuon Anttiin, joka oli samalla kurssilla opiskelemassa. Antti on henkeen ja vereen prätkämies ja ollut mm. MP69:n puheenjohtaja ja jokavuotinen Kontion kävijä. Keväällä sain myös uran toiset sakot. Viinikan ympyrästä Iiderantaan lähdettäessä pti näyttää sutoilijoille miten valoista lähdetään. Heti valojan jälkeen tutka puskassa ja taas viittoiltiin tien sivuun. Nopeutta oli kerinnyt tulla 85 viidenkympin alueellaa. Opiskelijan tuloilla summa jäi sentään pieneksi. Kesällä käytiin Artukaisten ajoissa ja ensimmäistä kertaa Kontiorallissa . Ralli oli Yllästunturilla, kontrolli Kittilässä. Kesän aikana tuli ajettua yli 10.000 km. Samana kesänä muuten VP osti möhkön eli Kawasaki Z1300.
Seuraavana keväänä asensin tuuttiin ns. Café Racer –katteen ja tein itse uuden 4-1-putken. Putken ääni oli todella mahtava ja siitä tulikin minun selkeä tunnusmerkki. Tuona kesänä ajettiin todella paljon. Suurin syy oli se, että Rantalan Jukka osti myös pyörän ja ajoimme koko kesän joka ainoa viikonloppu. Kävimme Turussa, Naantalissa, Tampereella ja tietysti lähikulmia Huittinen, Vammala, Loimaa jne. Kävimme myös ensi kertaa ottamassa tuntumaa rata-ajoon eli olimme parikin eri kertaa ajamassa Hämeenlinnassa Ahvenistolla. Tuutti oli kyllä sille radalle auttamattoman kankea ja raskas. Kävin myös jo toista kertaa Kontiorallissa, joka nyt oli Kainuun Lentiirassa. Samalta kesältä muistuu mieleen elämäni toistaiseksi nopein pätkä Turusta Loimaalle. Olimme tulossa porukalla Naantalista illalla pimeän aikaan, minä, Niirasen VP, Välitalo ja Kanniston Kai. VP sai päähänsä moottoritiellä lähteä vetämään oikein kunnolla ja minä sitten hulluna perään. Tulimme miltei täysillä koko ajan Karhulan risteykseen saakka. Tuutin mittari huiteli koko ajan 180 – 200 välillä, mutta hiukan jäin koko ajan VP:n möhkölle. Autoja tuli perä edellä vastaan koko ajan. Jälkeenpäin ajateltuna aivan järjetön vauhti, varsinkin kun oli pimeää. Kaikkea sitä tulee nuorena tehtyä ...
Ajelin samalla pyörällä vielä kesän –85, mutta silloin ei tullut paljon ajettua. Työmatkoja Loimaan ja Hämeenlinna välillä ja vähän nurkissa pyörimistä. Talvella olin vaihtanut pyörän värin valkoiseksi. Ajoin tuutilla kaikkiaan yli 35.000 km noina kolmena kesänä. Hyvin palvelleen pyörän annoin sitten pois vaihdossa seuraavaan pyörään keväällä –86.

Cafe Racer 1984 keväällä