V-moottoristen kausi alkaa.

Vuoden –86 keväällä prätkäkuume oireili taas todella pahasti. Olin ollut jo töissä kaksi vuotta ja rahaa oli ihan eri tavalla käyttää kuin opiskeluaikana. Piti saada huomattavasti uudempi pyörä. Mellilän Autokeskuksessa oli myytävä Honda VF750 F mallia -83. Olin siitä heti kiinnostunut ja menin hieromaan kauppoja. Pyynti oli 23.000 markkaa, vanhasta saisi 7.000 ==> 16.000 väliä. Seuraavaksi pankiin ja kun siellä oltiin myötämielisiä, kaupat tuli tehtyä. Fiksailin pyörää Alastarolla Samin tallissa ja rakensin mm. uudet putket itse. Ne onnistui jälleen hyvin ja soundi oli mahtava. Jälleen kerran oli tuntu, että nyt vasta on pyörä alla. Moottori oli V-nelonen ja sen vuoksi miltei täysin värinätön. Siinä oli vesijäähdytys ja neljä venttiiliä per sylinteri. Hevosvoimia yli 90 ja huippua yli 220 km/h. Täyskate ja tuplalevyjarrut edessä ja takana. Kiihtyvyyskin selvästi parempi kuin tuutissa.
Aloitin ajot aikaisin keväällä, kun oli taas uusi pyörä alla. Kävin jo huhtikuussa +3 asteen lämmössä Riihimäellä moottoripyörämessuilla. Töissä Hämeenlinnassa ajoin käydä heti kun ilmat lämpenivät toukokuussa. Syksy –86 oli erittäin lämmin ja kävin vielä syyskuun alkuviikoilla töissä pyörällä. Kävimme avovaimon kanssa loppukesällä myös kuuluisissa Imatran ajoissa. Syksymmällä tuli kolmannet sakot. Olin menossa Kouvolaan RR-ajoihin ja Lahden jälkeisen hitaan pätkän muuttuessa sataseksi päätin nostaa vauhtia. En päässyt kuin viisi kilometriä, kun jo viitoiltiin tien sivuun. Olivat keskinopeusmittauksella ottaneet vauhdiksi 125 km/t.
Toisena kesänä kävin pyörällä pari kertaa Ahvenistolla, mutta jatkuvien lämpöongelmien vuoksi sillä ei oikein voinut siellä ajaa. Samana kesänä tuli myös vaihteisto-ongelma ollessamme Loimaan poikien kanssa menossa Valasrannalle. Yhtäkkiä vaihteisto lakkasi toimimasta ja jäi nelonen päälle. Mäkelän Arska oli mukana ja hanellä oli ollut samanlainen pyörä: pieni jousi on kuulemma poikki vaihteensiirtäjästä. Onneksi jäi nelonen päälle, sillä pikkui hiljaa rauhallisesti kotiin. Seuraavana päivänä Samin pajalle ja sivuposki irti. Sieltä tipahti rikkinäinen jousi ja pienen tutkimisen jälkeen löytyi paikka, mista se puuttui. Kuulakärkikynän jousesta väsättiin vastaava uusi ja ajo jatkui. Tällä pyörällä tuli myös kaaduttua. Olin tulossa kotiin Koskekujalle ja kadun risteykseen tultaessa jäi jarrutus hieman pitkäksi ja käden ollessa vielä etujarrulla käänsin sisään. Etupää tutusti pois alta ja olkapää esillä rähmälleen. Aika pienillä vaurioilla pääsin taaskin, vilkun lasia ja ajopuku naarmuille.

Tämän pyörän osalle tuli myös meikäläisen ensimmäinen ulkomaanmatka moottoripyörällä. Olimme avovaimoni Elvin kanssa heinäkuussa -87 lomareisulla Norjassa. Ajelimme pikku hiljaa Lappiin yöpyen aina sopivissa retkeilymajoissa. Ilma oli tässä vaiheessa erittäin lämmin ja aurinkoinen. Heti ajettuamme Utsjoelta Norjan puolelle, taivas suorastaan aukeni ja alkoi sataa aivan kaatamalla ja ilma kylmeni. Kävimme Hammerfest:ssa ja olimme yötä Tana:ssa. Kaikki vaatteet oli märkänä ja kylmä. Olimme yötä taas retkeilymajassa, jossa lämpopatterien säädöt oli lukittu. Rikoin säätimen ja saatiin yöksi kämppään 30 lämmintä ja vaatteet kuivaksi. Ajoimme seuraavana päivänä alaspäin ja ilmat pysyi heikkona. Sen vuoksi päätimme lopettaa Norjan retkeilyn ja tulimme käsivarresta Kilpisjärvelle ja olimme yötä siellä. Sieltä seuraavana päivänä jo paljon paremmassa säässä Tornioon, jossa yötä. Tarkoitus oli mennä aamulla asuntomessuille, mutta matkanteosta väsyneenä päätimme ajaa kotiin. Kahtena kesänä tuli ajettua yhteensä yli 35.000 kilometriä. Pyörä meni vaihdossa seuraavaan pyörään.

Norjaan lähdössä 1987