Honda oli juuri julkaissut uuden version pari vuotta myynnissä olleesta CBR 1000 –mallista. Se oli paluuta rivineloseen ja hienon näköinen peli. Ranskan töitten takia oli taas ylimääräistä rahaa ja niin ostin ensimmäisen uuden pyörän itselleni toukokuussa –89. Kaupat tein Kuparisen Arton liikkeessä Hämeenlinnassa. Kyllä oli ”outoa” ajella tuliterällä pyörällä. Alku tosin oli heti pettymys, pyörästä alkoi vuotaa öljyä koneesta heti muutaman sadan kilometrin jälkeen. Pyörä korjaukseen ja jokin tiiviste oli kuulemma uutuuttaan pettänyt. Vika korjattiin ja sen jälkeen pyörä pelasi todella hyvin. Koko kesän –89 ajelin työmatkoja ja kilometrejä tuli aika paljon jo tässä vaiheessa. Syksyllä olin menossa Ranskaan töihin ja päätin ottaa pyörän mukaan. Olisihan ajokausi siellä päässä huomattavasti pitempi. Elokuun lopulla ajoin Finjetille ja sitten Travemundestä Lillen kaupunkiin Pohjois-Ranskaan.

Syksyn aikana kiertelin lähipaikkoja viikonlopppuisin ja yhtenä viikonloppuna kävin Etelä-Ranskassa Marseillen lähellä Bol d’Or:n radalla 24 tunnin ajoissa. Matka oli pitkä, yli 1000 km. Lähdin perjantai iltana ja ajoin niin pitkään kuin oli valoissa. Nukuin yöni parkkipaikalla, jossa aamun tullen heräsin ohiajavien pyörien meteliin. Ranskassa ajamisesta jäi kaksi asiaa mieleen: kenelläkään ei ole alkuperäiset putket vaan aina joku 4-1 formulamaista ujellusta pitävä putki ja nopeusrajoitukset ei näytä koskevan moottoripyöriä lainkaan. Siellä on yleensä 130 rajoitukset moottoritiellä. Niin minäkin ajoin alkuun 130-140, mutta koko ajan pyyhki porukkaa ohi. Poliiseja oli parkissa, mutta eivät korviaan lopsauttaneet motoristeille. Taisivat ajatella, että antaa poikien nuoruuden innolla mennä. Minäkin nostin matkanopeutta sitten pikku hiljaa 170-180 puolelle. Ajokelejä jatkui marraskuun puolelle, mutta kumma kyllä jo sitä ennen ajohalut hävisivät. Ehkä on Suomessa tottunut niin siihen puolen vuoden rytmiin. Keväällä –90 ajoin ekan reissun jo helmikuussa, mutta enempi ajaminen käynnistyi vasta maaliskuun lopulla. Huhtikuun lopulla ajoin Suomeen takaisin jo tavaksi tulleella kahden päivän tinkillä: ekana päivänä Tanskaan, ja tokana Tukholmaan. Vuoden sisällä ostamisesta oli mittariin tullut jo melkein 20.000 km, kiitos pidennetyn ajokauden Ranskassa.
Tässä pyörässä alkuperäiset ketjut ja rattaat kestivät ihan tajuttomasti. Vaihdoin ekat uudet ketjut vasta 75.000 km kohdalla. Uskomaton saavutus. Samalla kohdalla vaihdoin uuden nokkaketjun kiristäjän, joka oli tässä pyörässä oikein tyyppivika.
Taas oli tämänkin pyörän kanssa öljynvaihtoprobleemi. Vaindoin öljyt ja suodattimen illalla koneeseen. Lähdin aamulla töihin Hyvinkäälle ja tullessani Ypäjän Palikkalan risteykseen tuntui peräpää jarrytuksessa oudon liukkaalta ja saman tien syttyi öljynpainevalo. Pyörä oli ihan öljyssä ja pikaisella katseella totesin, että öljypropu puuttuu kokonaan. Ei voi olla totta, jäänyt kai kiristämättä eilisen vaihdon yhteydessä. Työnsin pyörän läheiselle parkkialueelle ja soitin vaimon hakemaan pois. Matkalla takaisin kotiin huomasimme jo noin viisi kilometriä ennen risteystä paikan, jossa oli pitkää öljyvana. Olisiko propu voinut pudota jo siinä. Kauan sitä sitten voi ilman öljyjä ajella. Autolla sitten töihin ja soitin päivällä uutta proppua. Ei saa tänään, menee tilaukseen. Hätäkeinona kaveri sanoi jenkan olevan saman kuin auton tulpassa. Illalla otin tulpan mukaan ja vanhat edellisenä päivänä vaihdetut öljyt koneeseen. Lähti iloisesti käymään ja tuntui olevan OK. Ajelin hissukseen kotiin ja asensin seuraavana päivänä uuden propun ja uudet öljyt. Kone pelasi täysin moiteettomasti tämänkin episodin jälkeen. Jo toisen kerran ongelmia oman virheen takia, mutta taas selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Keväällä -94 olin jälleen kuukauden komennuksella Ranskassa ja pyörä mukana. Vakioreittiä ensin Finjet:llä ja sitten Saksan läpi Ranskaan Pariisin länsipuolelle. Matkalla poikkeisin Frankfurtin alapuolella työkaverin luona vierailulla pari päivää ja samoin vierailulla Stahlin tehtaalla. Takaisin juuri ennen vappua, taas parin päivän ajolla vähän yli 2000 km kotiin.

Yhdet lipat otin tällä pyörällä itsekin. Aamulla töihin lähtiessä Hyvinkäälle vaimo kehotti ajamaan Riuttanharjun kautta ja katsomaan kuka oli esiintymässä. Ajoin siis sinne ja tanssilavalle johtavan risteyksen kohdalla yritin samalla katsella missä olisi ilmoitustaulu. Käsi oli etujarrulla samaan aikaan. Risteyksessä oli hieman soraa ja muuta ei tarvittu: etupää alta ja pyörä kumoon raahautuen muutaman metrin. Siinä joku maajussikin meni trakrotillaan ohi ja hymyili kun ähelsin pyörää pystyyn. Oikealta meni vilkku naarmuille, muovinen moottorin suojaposki palasiksi, katteen suojapatukat palasiksi ja takajarrukahva väärään. Ajoa pystyi kuitenkin jatkamaan.
Toiset lipat tällä pyörällä otti poikamme Pekan työkaveri. Pekka oli pesemässä pyörää talvikuntoon ja kaveri halusi välttämättä kokeilla pyörää autoliikkeen pihassa. No, kulman takaa tuli toinen kaveri autolla, kaveri painaa hätäpäissään etujarrun lukkoon ja nurin taas mentiin. Meni peili, jarrukahva, muovinen sivuposki yms. oikealta puolelta. Sakkoja tällä pyörällä tuli kahdet. Ekalla kerralla olin menossa töihin Hämeenlinnaan ja 54-tienhaaran jälkeen alamäessä tuli pollarit vastaan ja viittoilivat sivuun. Nämä kaverit oli höveliä ja sanoi, että kun on tuota ikää jo tuon verran niin tämä ylinopeus oli varmaan ihan vahinko ==> nopeutta oli 128, mutta paperiin kirjoitettiin 118, selvisin vähän pienemmällä summalla. Toisen kerran olin jälleen kerran menossa Kontioralliin Hyrynsalmelle. Tamprereelta Jyväskylään jaksoin alkuun ajella jonossa 80 alueella, mutta loppua kohti alkoi hermo menemään ja lähdin ohittelemaan. Enpä kerinnyt ajaa kuin 10 kilometriä ja viittoiltiin sivuun. Yhdessä alamäessä oli ollut 108 km/h. Siskonmies jälkiviisaana totesi, että siinä Jämsän kohdilla on aina tutka, etkö sinä sitä tiennyt ! Joo, joo.

Vuoden –96 jälkeen tuli ajettua useana vuonna erittäin vähän, vain muutama tuhat kilometriä. Oli työkiireitä ja paljon komennuksella. Toisaalta olin ehkä hieman kyllästynyt jo tähän pyörään, mutta ei ollut varaa vaihtaa uudempaan. Ajoin tällä pyörällä kaiken kaikkiaan noin 160.000 km ilman mitään mainittavaa ongelmaa ja kone kävi ja kukkui edelleen ihan hyvin. Tuli mieleen, että kun uutena ostaa ja itse hyvin pitää, niin pyöräkin kestää kauemmin.

Ranskasta tulossa keväällä 1994

Juuri ennen myyntiä 2002 keväällä