• Honda

  • Mercedes-Benz

  • Scania LBS 141

  • Scania LS 110

  • Genealogia

SS5000  1-6.6.2009 : Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa ja Italia

Valmistelut

Ajatus tähän SS5000 ajoon heräsi kun kuulin syksyllä poikien suunnittelevan 10/10 ajoa => siihen mukaan siivelle ekaan viiteen päivään. Keväällä suunnitelmat hieman muuttui ja reissuun tulisikin lähtemään vain minä ajamaan SS5000 ja Harri ajamaan 10/10. Pidimme parina sunnuntai-iltana tiiviin reittisuunnittelutuokion. Suoraan MS AutoRoutella suunnittelimme reittiä, käyttäen apuna AutoBahn Links und Rechts -kirjaa. Tässä voisi melkein todeta että suunnittelu pitää tehdä samalla ohjelmalla kuin IBA FInland ajon tarkastaa. Vain näin voi päivämatkat suunnitella riittävän pienellä marginaalilla, joka taas on tarpeen näin pitkässä matkassa. Jos tässä ajossa ajaa joka päivä 1700 km, siitä tulee kymmenen päivän reissussa 900 km ylimääräistä, mikä on paljon ja liikaa. Tehtiin siis tarkka reitti, josta ilmeni reitti ja suunnitellut kuittipisteet. Tämä tulos lyötiin sen jälkeen Excel-taulukkolaskentaan, jossa määritettiin taukojen pituudet ja keskinopeudet niin että tavoitteksi asetettu 7-8 lepo toteutuu. Harri tarkkana miehenä hioi tätä taulukkoa vielä useaan otteeseen. Itsekin zoomailin varsinkin erilaisia risteyskohtia ja noita kuittipaikkoja => olisi mahdollisimman selvää miten missäkin kohtaa ajetaan ettei tule huteja. Tein myös itselle lyhyet nuotit, joita pidän tankossa kiinni olevassa telineessä. Meillähän ei ollut mukana kummallakaan navigaaattoria. Tämän lisäksi tein itselle lista mitä pitää ottaa mukaan ja huolsin pyörän.

1. päivä Loimaa - Tornio - Gävle

Minä starttasin aamulla Loimaalta 04:50 ja Harri viiden korvilla Turusta, näin oltaisiin samaan aikaan Aurassa. Aamu oli vilpoinen, 8-10 astetta ja notkoissa oli vähän sumua. Ajaessamme 9-tietä Tampereelle päin, aurinko paistoi pahasti vastaan. Liikennettä oli sopivan vähän ja matka taittui hyvin. Orivedellä pidimme muutaman minuutin tauon. Näin oli sovittu tehtäväksi eli tankkausväli n. 400 ja siinä puolivälissä pieni jaloittelutauko. Lämpötila pikku hiljaa nousi ja päästyämme Hirvaskankaan Shellille, sitä oli jo +20. Mietin että otanko sähkötakin pois alta vai en, onneksi en ottanut, sillä lämpötila lähti laskuun ja Oulussa oli enään +13. Liikenne oli hiljaista ja esim. rekat loisti poissaolollaan miltei kokonaan, mitä ihmettelin koska kyseessä oli kuitenkin arkipäivä eli maanantai. Tornioon saavuttiin yli tunnin etuajassa eli Suomen puolella ajo oli luistanut todella hyvin. Ruotsissa matka ei kulje ollenkaan niin hyvin kun tullaan vähän alaspäin. Tie kulkee isojen kaupunkien läpi ja on sitä vaijerikaiteella eristettyä "vuoroin ohitetaan" tietä, jossa yksikaitaisella ollessa aina on joku rekka tai muu hitaasti kulkeva. Ennen Sundvallia oli moottortiellä tietyö eli tie oli kokonaan suljettu 7 km matkalta ja kiertotie mutkitteli pitkin maaseutua. Sundsvallin jälkeen oli sellainenkin ihme kuin puhallusratsia, molemmat puhallettiin tietyst nollat mutta aikaa meni sinäkin. Edelleen jäätiin aikataulusta koko ajan hieman jälkeen ja Suomessa kurottu etumatka pikku hiljaa hävisi. Varsinkin illemmalla potutti tuo vaijerikaide: ei liikennettä oikein ollenkaan mutta rekka edessä yksikaistaisella, ei mitään tehtävissä moneen kilometriin. Saavuimme puoli yhdentoista aikaan Gävleen. Soitot Suomeen, suihkuun ja yöpuulle.

2. päivä  Gävle - Hausen (Saksa)

Aamu valkeni jo kämpän ikkunasta harmaana +10 lämpöisenä ja kun kannettiin kamoja pyörille, alkoi jo tippua vettä. Mieliala siinä hieman laski. Aamupalapaikka ei ollut vielä auki, mutta vastaanoton hemmo tarjoili meille ja yhdelle komennusporukalle sämpylöitä ja tuoremehua. Statoilille alkutankkaukseen ja pikkusateessa kohti Tukholmaa. Onneksi sade alkoi loppua ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen loppui kokonaan. Peuraan meinasin töötätä eli pieni peuranpoikanen tuli hirveää karkua oikealta => jarrutin jo aika tiukasti mutta poloinen ymmärsi metrin ennen minun etupyörää palata takaisin. Sydän kerkesi minullakin kyllä hakata tappiin. Matka meni Tukholmaan heittämällä vaikka liikennettä aikaiseen ajankohtaan nähden oli aika paljon. Nyt oli kuitenkin kyseessä oikea moottoritie ja se vetää. 10 km ennen Tukholmaa liikenne alkoi hidastua ja 3-4 kaistaisen muuttuessa 2 kaistaiseksi E4:ksi liikenne miltei pysähtyi. Onneksi olimme jonon etupäässä ja se alkoi heti vetää kunnolla kun oli päästy kunnolla tuolle 2-kaistaisele osuudelle. 90 km/h vauhtia saavuttiin OKQ8 Västberga, josta otimme Tukholman kulmapisteen kuitin. Matka jatkui heti miten ja seuraava tankkaus oli Shell Herbeta. E4 moottoritie oli kokonaan poikki Ljungby:n kohdalla ja kiertotie tehdasalueiden läpi viitisen kilometriä. Ruotsalaiset tuntuu harrastavan mielellään tällaista kokonaan katkaisua. Tanskan läpiajo ihan suunnitelmien mukaan ja oltiin sopivasti Rödby:ssä odottamassa laivaa. Laivassa syötiin ja otin pienet torkut, Harri soitteli väliaikatietoja Suomen. Laiva tuli hieman myöhässä Putgardeniin, mutta pääsimme ihan etunenässä laivasta pois. Alku on aika tukkoista ennenkuin pääsee moottoritielle. Lämpöä oli hyvin eli +24, mutta oli kova puuskittainen vastatuuli. Vähän aikaa liikenne kulki, mutta sitten tuli hirveä stau Hampurin kohdalla. Tämä oli tiedossa eli ei tullut yllätyksenä. Lähdimme heti piennarta ja jonojen väliä hyväksikäyttäen etenemään. Ruuhka oli varmaan kymmenenkilometriä pitkä ja meidän seuraava suunniteltu stoppi HH-Stilhorn oli siinä matkalla. Menetimme tässä kohtaa n. 45 minuuttia suunnitellusta aikataulusta. A7 välillä Hampuri-Hannover oli myös vielä aika ruuhkainen ja matka ei oikein edennyt kunnolla. Hannoverin eteläosassa olevan Wulferoden tankkauspaikan jälkeen liikenne alkoi rauhoittua ja tuuli tyyntyä => meillä alkoi aikataulun kiinniajo. Tietöitä oli edelleen aika paljon, joka sekin oli tiedossa keväisen Kultaryntäyksen ansiosta. Saimme kuitenkin aikataulua kiinni niin, että olimme jotakuinkin aikataulussa Hausenissa. Tankattiin pyörät ja saatiin hotellin avaimet samaisen huoltiksen kassalta (hotellissa ei ole yöllä lainkaan vastaanottoa). Tutut rituaalit eli suihkuun ja soitot Suomeen ja nukkumaan.

3. päivä  Hausen - Rostock - Hausen

Aamulla ajoissa liikkeellä, koska liikenne vetää silloin paremmin. Lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten yks kaks ennen Nurnbergiä liikenne moottoritielä pysähtyi täysin. Olimme jo valmiiksi aika keulassa, mutta ajoimme heti piennarta pitkin ihan eteen. Siellä selvisi syy eli tukkirekan kabiini oli tulessa. Palosta valui öljyä ja sammutusvaahtoa pitkin moottoritietä. Odotimme yli puoli tuntia ennenkuin tie aukesi. Nurnbergin itäpuolelta otimme pieneltä Agip-huoltamolta suklaakuitin kulmapisteestä. A9 pohjoiseen veti hyvin, se on suurimman osan matkaa 3-kaistainen. Berliner Ring kiertäen vastapäivään ja siellä kulmapistetankkaus. Huoltamo oli siinä missä pitikin, mutta ei ollut Aral vaan joku ihme Hoyer ja pelkkä kylmäasema. Vähän siinä ihmeteltiin mutta tankattiin sitten pois. Ilma oli tuulinen jatkaessamme kohti pohjoista Rostock:iin ja tietöitä oli täälläkin paljon mutta liikennettä onneksi vähän. Tankattiin ja syötiin yhdet ainoista lämpimistä aterioista koko reissussa eli pizzan palat. Eikun takaisin samaa reittiä. Vettä saatiin niskaan ennen Berliiniä ja toinen iso kuuro kun lähdettiin Hoyer-tankkauksesta. A9 alaspäin meni hyvin ja oltiin ihan aikataulussa Nurnberg:ssä. Viimeinen stintti Nurnberg-Hausen ajettiin hyvällä vauhdilla eli yritettiin koko ajan pitää 150. Ajo tosiaan kulkee iltaisin paremmin kun tuuli lakkaa ja rekat väistyy. Oltiin juuri ja juuri valoisan aikana takaisin Hausenissa. Sää oli koko päivän aika viileä, 10-15 astetta.

 4. päivä Hausen - Modena - Hausen

Tämä päivä alkoi sillä että ajetiin ensin A7 pitkin alas Raststätte Lonetal ja sen jälkeen A8 itään kohti Munchen. Ensin veti hyvin, mutta Augsburgin jälkeen alkoi mielettömät tietyöt, jotka kesti melkein Muncheniin saakka. Pisin yhtämittainen tietyö oli 37 km !  Tästä tule hyvä pätkä, mutta nyt se ei tosiaan ole mitään Iron Butt reittiä. Munchenin kehän itäpuolella tankkaus, ostettiin Itävallassa tarvittava moottoritie-Vingette ja kohti Itävaltaa. Rajan ylitystä ei juuri täällä huomaa. Kulmapistekuitti Angath:sta ja Insbruck ohittaen kohti Italiaa. Juuri ennenkuin tullaan Brennerin solan maksupistelle, hukkasin Harrin näkyvistä. Ohjeissa luki Schönberg ja kun näin silmissä sellaisen viitan, sinne. Heti huomasin että väärin meni eli olin ajamassa moottoritieltä pois kohti Schönbergin kylää. Minuutin mietin että mitäs nyt. Takaisinpäin ei pääse. Maksoin itseni ulos ja ajelin vähän eteenpäin ja uukkari. Melkein heti näkyi viittaa moottoritie ja Brenner => siitä takaisin moottoritielle ja heti tuli myös se maksupiste. Siitä läpi ja sen takana Harri ihmetteli että minne hävisin. Onneksi tässä ei tuhraantunut kuin n. 5 minuuttia ylimääräistä. Jatkoimme moottoritietä kohti Italiaa ja Modenaa. Ei muuten ole mikään yksitoikkoinen moottoritiepätkä. Siinä on 110 ja paikoitellen 130 rajoitus ja tie mutkittelee koko ajan ja on alamäkeä  ==> tosi nautittavaa kurvailua ja kanttailua. Ilma alkoi lämmetä ja kun pääsimme Nogaredoon tankkaukseen, näytti jo +28 ajoviimassa. Hiki virtasi ja vähensimme rajusti vaatetusta. Matkalla jo ihmettelin että kuuma on kun kädetkin on kuin tulessa. Silloin vasta huomasin että aamusta on jäänyt kahvälämppärit päälle ! Matka jatkui kohti Modenaa ja juuri ennen T-risteystä vedimme oikealle alas maksoimme itsemme ulos. Samalta pihalta pääsee takaisin kohti pohjoista. Lämpötila oli jo paikoitellen +30 ajoviimassa Hondan mittarissa. Ja eikun takaisin. Sovittiin että yritetään ajaa hieman nopeammin "takaisin viileään". Tultiin sellaista 140+ vauhtia koko ajan Nogaredoon saakka. Brennerin solan maksupostin kohdalla ajoimme automaattiasemaan ja minulle ei tullut kuittia. Samaa reittiä takaisinpäin eli Insbruck, Angath ja Munchen. A8 oli samat pitkät tietyöt kuin tullessa. Olimme hitusen edellä aikataulusta ja päätimme taas vetää viimeisen legin tiukkaa tahtia eli Lonetal-Hausen. Perilla olimme melkein kolme varttia aikataulusta edellä. Oltiin siis nukkumassa jo silloin kun vasta piti saapua paikalle.

5. päivä  Hausen - Tukholma

Aamulla Harri lähti yksin kohti Espanjaa "normaaliaikaan" eli ennen kuutta. Minä toivottelin onnea ja nukuin itse seitsemään saakka. Reissun ainoan kerran olin hotellissa aamupalalla ja maksoin laskun. Kaikki kamat pyörälle ja lähtökuittiin tuli 07:45. A7 veti ihan kohtuullisesti vaikka oli paljon liikennettä. Kumma unipuhti tuli ennen Kasselia. Aikaa oli niin ei muuta kuin stoppi ja levähdyspäikan penkille selälleen huilaamaan. Tietöitä oli paljon: huvikseen laskin että välillä Hausen-Hampuri oli 12 tietyötä. Matka eteni ihan aikataulussa Kassel, Hannover ja Hampuri. Tankkaus Ustrup Ost ja samalla söin HotDogin. Tanskassa tuli parikin sadekuuroa vastaan, mutta ei onneksi ei ollut kovin pitkiä pätkiä eli läpi vaan. Tanskassa tein ylimääräisen lenkin Vejle:ssä asti jotta kilometrit riitti. Takaisinpäin Iso Belt ja Juutinrauma. Ennen Kööpenhaminaa tuli taas pientä väsymystä ja pidin ylimääräisen stopin ja avasin ekan kerran energiajuomapullon. Ruotsiin päästyä pidin pidemmään tauon Glumslövissä, söin mm. BurgerKingissä Whopperin. Kello oli jotain 18.30. Takaisin tien päälle ajamaan vielä viimeinen pitkä pätkä Tukholmaan. Ilma alkoi kylmetä ja Jönköpingin jälkeen lisäsin toisen kerraston ajopuvun alle. Lämpöä oli enää +3-4 astetta. Osan matkaa oli ihan pimeässä ajoa. Vielä yksi tankkaus Shell Herbeta. Siinä oli huoltiskin auki ja ostin taas pienen HotDogin. Väsymys oli täysin häipynyt ja oli sellainen voittajan olo: Tukholmaan tullaan ajoissa. Västbergan OKQ8 huoltikselle saavuin vähän ennen yhtä yöllä. Nyt oli se ongelma, että laiva lähtisi vasta 07:45 eli nyt pitäisi jossain kuluttaa viisi tuntia. Olin yrittänyt varata hotellia, mutta kaikki tuntui olevan täynnä. Siipä vain palloilin siinä huoltiksella tuon ajan.

Ajo alkoi siis Ma 04:50 ja päättyi La 00:20. Sinä aikana tuli Hondan mittariin 8300 ajettua kilometriä. Ei mitään tekniikkamurhetta, kerran tarkistin öljynpinnan torstaina. Michelin Pilot Road 2:lla oli ajettu lähtiessä jo 8.000 km eli lopetettaessa yli 16.000 km ja pintaa on vielä hyvin.

 Kommentteja

  • Kyllä tämä tietysti kropassa tuntui, mutta en ollut mitenkään loppu eli olisin vielä voinut matkaa kyllä jatkaakin, hartiat ja kaasukäsi ehkä eniten tuntui
  • hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: olimme suunnittelleet ajavamme n. 16 tuntia päivässä, jolloin tauoksi jää 8 tuntia => tämä toteutui hyvin
  • tiet ja oma ajokunto/pyörä on oltava sellaisia että tuohon 16 tunnin ajoon pystyy useita päiviä peräkkäin
  • käytännössä tuo vaatii sen, että Saksassa on vapailla ajettava aina 140-150 km/h ja tauot lyhkäisiä (meillä oli 400 km välein 15 min tauko ja siinä välillä lyhyt 5 minuutin jaloittelu, kerran päivässä 20-30 minuutin "lounastauko" )
  • Saksassa oli tietöitä paljon ja näiden lisäksi "ruohonleikkuupartiota" ja sillankaidemaalausta => haittaa tehokkaasti keskinopeuden ylläpitoa
  • rankinta minulle itselle on se, että yöuni ei ole 8 tuntia => minun pitää pitkässä juoksussa saada nukkua 8 tuntia ja nyt se jäi 7-7.5 tuntiin ja se alkoi tuntua viimeisinä päivinä
  • joka päivä yritimme kiristää ajoa että olisimme aikataulusta edellä ja nukkuma-aikaa lisää: väillä onnistui, välillä ei 
  • ajo maistuu Saksassa parhaiten aikaisin aamulla (5-8) ja illalla (19-23), tuuli tyyntyy ja rekat siirtyy yöpuulle
  • Ruotsin itäranta on hidas ajaa, hitaampi kuin Suomessa (ajetaan kaupunkien läpi ja vaijeriteitä)
  • mukavampi on kaverin kanssa kuin yksin, vuoronperään vedettiin jolloin välillä saa aina itse vain seurata ilman suunnistusvastuuta