INTERNATIONAL FARMALL

Vuonna 1924 International Harvester esitteli Farmall-traktorin. IH oli suurin maatalouskoneiden valmistaja, mutta traktorimarkkinoilla se ei ollut siihen mennessä saavuttanut kovin suurta menestystä. Farmall tuli sanoista Farm All eli traktori sopi kaikkiin eri tilan töihin. Farmall oli kevyt ja erityisen hyvin se soveltui riviviljelytöihin. Maavara oli portaalipyörästöjen ansiosta suuri. Bensamoottori oli 27-hevosvoimainen 4-sylinterinen. Vakiona oli voiman ulosotto ja työkoneiden kiinnityspisteitä oli edessä, akselien välillä ja takana. Persoonallinen piirre oli konepellin yläpuolella eteen kuljetettu ohjausakseli, jäähdyttäjän etupuolelle sijoitettu etuakseli ja ohjaussimpukka, sekä tietysti amerikkailaismallinen kapea 2-pyöräinen etuakseli. Monipuolinen Farmall oli menestys, viidessä vuodessa valmistettiin 100 000 traktoria.

Farmall ensimmäinen malli tuli vuonna 1924 ja väri oli ensin siniharmaa. 

Vuonna 1932 tuotiin neljä uutta mallia (F-12, F-14, F-20 ja F-30), joista keskimmäinen vastasi kooltaan alkuperäistä. Vuonna 1936 väri vaihtui siniharmaasta punaiseksi (legenda kertoo että sen takia että laki alkoi vaatia tieliikenteessä paremmin näkyvää väriä kuin harmaa). Nämä mallit oli jo useimmiten varustettu ilmakumirenkailla.

Farmall F12

Farmall F20

Farmall F30

Kesällä 1939 esiteltiin uusi ns. kirjainsarja. Sarjan pienin, malli A oli nelipyöräinen offset-traktori eli kuljettaja istui oikealla reunalla ja hänellä oli suora näkyvyys keskelle sijoitettuun työkoneeseen tai eteen ohi konepellin. Malli B käytti sama 19-hevosvoimaista moottoria, mutta se oli 3-pyöräinen ja kuljettaja istui keskilinjalla. Vuonna 1940 tuli tarjolle kapea BN. A- ja B-malleihin sai lisävarusteena pakokaasusta voimansa saavan pneumaattisen Lift-all -nostolaitteen. Mallit H ja M olivat rakenteeltaan lähempänä alkuperäistä Farmallia. Erillinen puolipitkä runko ja suuri maavara helpottivat riviviljelyssä käytettävien laitteiden kiinnittämistä traktorin alle. Nämä mallit oli yleisimmin varustettu kahdella rinnakkaisella etupyörällä. Lift-all-nostolaite oli lisävaruste. Vaihteita oli nyt viisi eli yksi enemmän kuin tärkeimmissä kilpailijoissa. M:n dieselversio MD oli IH:n ensimmäinen dieseltraktori. Siinä oli erikoinen rakenne: se käynnistettiin ensin bensalla ja moottorin lämmettyä vaihdettiin dieselille. Siinä oli siis sekä tulpat ja sytytysvehkeet, että ruiskutuspumppu ja suuttimet. USA:n eniten myyty traktori tällä aikakaudella oli malli H, jota tehtiin 390 000 kappaletta. Myös M oli suosittu (270.000 kpl) ja sitä valmistettiin Chicagon lisäksi mm. Englannissa (BM, 9.000 kpl) ja Australiassa (AM). Sivun lopussa on lisää juttua Englannissa tehdyistä M-sarjan Farmalleista. 

MD dieselin tekninen ratkaisu tarkemmin.

Periaate on siis niinkuin amerikkalaiset sanoo, "start on gas -- run on diesel". Syy tähän on kuulemma alunperin ollut se, että ei ollut tarpeeksi voimakkaita akkuja ja startimoottoreita käynnistää raskaampi diesel moottori, varsinkin talvella => käynnistettiin bensalla kevyesti ja lämmettyään käännettiin dieselille. Kannessa on joka sylinterissä ylimääräinen venttiili, jota ohjataan käsikahvalla (auki / kiinni). Venttiilin takana on "kammio", jossa on sytytystulppa. Kammio lisää kannen tilavuutta, jolloin puristussuhde laskee bensiinin käytölle sopivaksi. Ilmapuolella on sekä kaasutin että dieselin normaali ilmanotto. Kaasutin on yksinkertainen, ei esim. kaasuläppää, vain ryyppyläppä.

Systeemi toimii seuraavasti:

Käynnistyksessä:

• dieselin kaasukahva alas => ei ruiskutusta
• bensapuolen venttiilikahva auki: sytystulppa esille (eli venttiilit kannessa auki), imusarjassa yhteys kaasuttimeen auki, bensahana auki, sytytys päälle
• startataan: imee bensaseosta kaasuttajasta ja sytytys toimii normaalisti, puristussuhde on oikea bensalle
  • bensapuolta ei voi käyttää kauaa: venttiilit kannessa on pieniä ja ei jäähdytystä koska koko ajan auki
    • yleensä n. 1 minuutin, max 10 min

Vaihdossa dieselille: (sen jälkeen kun moottori sen verran lämmennyt että käy dieselillä)

• dieselin kaasukahva ylös => ruiskutussuuttimet alkaa toimia
• bensapuolen venttiilikahva kiinni: sytytystulpat piiloon -> puristussuhde ylös -> diesel käynnistyy, imupuolella yhteys bensiini kaasuttajaan kiinni, bensahana kiinni, sytytys pois päältä

Farmall A, 19 hv SAE

 Farmall B, 19 hv SAE

Farmall H, 28 hv SAE

Farmall M (kuvassa tosin englantilainen BM), 38 hv SAE 

Vuonna 1948 malli B korvattiin C:llä. Siinä moottorin kierrosluku oli nostettu 1650:een, akseliväliä kasvatettu, takapyörät olivat suuremmat ja portaalipyörästöstä oli luovuttu. Super C mallia valmistettiin yli 98.000 kpl. 

Farmall C, 22 hv SAE

IH toi vuonna 1947 Farmall A:n alapuolelle Farmall Cubin (cub = poikanen, pentu), joka oli suunnattu pienimmille tiloille. Rakenteeltaan se oli hyvin samankaltainen kuin Farmall A: kuljettaja istui keskilinjan oikealla puolella ja perässä oli portaalipyörästöt maavaran kasvattamiseksi. 1,0-litraisessa bensamoottorissa oli tehoa 10 hv. Vaihteita oli kolme ja huippunopeus jäi 10 km/h:iin. Ohjausjarrut olivat vakiona. Cubin voiman ulosotto pyöri väärinpäin ja samaa pyörimisnopeutta moottorin kanssa. Cub sai aluksi hyvän vastaanoton: ensimmäisenä vuonna niitä myytiin 45 000 kappaletta. Kaikkiaan niitä on valmistettu yli 200.000 kpl. Valmet 15/20 oli pikaisesti katsoen hyvin samanlainan. 

Farmall Cub, 10 hv SAE

Mallien nimeämiskäytäntö vaihteli: esimerkiksi malli A oli aluksi McCormick-Deering Farmall A, vuodesta 1946 McCormick Farmall A ja teollisuusmallina International A.  50-luvun alussa jokaisesta mallista tuli ns. Super-versio, jossa hieman tehoja nostettu, prempi hydrauliikka yms. 

Vuonna 1954 mallien tunnukset muuttui takaisin numeroiksi => 200, 400 ja 600

Farmall 200

Farmall 400

Farmall 600

INTERNATIONAL McCORMICK DEERING

Menestyksekkäiden Farmall-riviviljelymallien pohjalta IH kehitti McCormick Deering-standarditraktorimalliston, jota valmistettiin 1939 - 1954.  Rakenne on siis enemmän "normaalin" traktorin näköinen: leveä etuakseli oikealla kohdalla, rattiakseli pystyssä ja simpukka jalkojen juuressa, pituutta vähemmän jne. Edeltävissä W-12, W-30 ja W-40 -malleissa yhteistä Farmalleihin oli ollut lähinnä moottori. Vuonna 1939 esitellyssä sarjassa niin muotoilu kuin tekniikkakin olivat samoja kuin Farmalleissa. Pienin W-4 vastasi mallia H ja W-6/WD-6 vastasivat mallia M/MD. Suurimmille malleille W-9 ja sen dieselversio WD-9 ei löytynyt vastinetta Farmall-sarjassa. Kaikki moottorit olivat 4-sylinterisiä ja kaikissa malleissa oli 5+1 vaihdetta. W-6/WD-6 -malleihin sai 1952 lähtien myös hydraulisen pikavaihteen. Deering-sarjan menekki oli noin viidesosa Farmallista, ja suosituin malli oli W-9. Vuosina 1952/1953 myös Deeringit saivat lisää iskutilavuutta ja mallimerkintäänsä sanan Super.

Englannissa tehnyt Farmallit

M-sarjan Farmallia alettiin koota Englannissa 1949, Doncasterissa. Aluksi rakenne oli täysin sama ja kaikki osat tuotu Amerikasta, mutta pikku hiljaa alettiin valmistaa osia myös Englannissa ja teknisesti tehtiin omia ratkaisuja. Traktorin tyyppikin oli ensin ihan sama eli M, mutta 1952 päätettiin alkaa käyttämään omaa tyyppimerkintää BM (= British M). Englannissa tehtiin myös diesel-versiota, merkinnältään BMD. Tämä oli teknisesti erilainen kuin amerikkalaisten MD, joka oli erikoinen rakenteeltaan: siinä oli sekä bensapuoli (sytytysvehkeet, kaasutiin yms, ) että polttoaineen syöttö. Moottori köynnistettiin ensin bensiinikäyttöisenä ja pienen lämmittelyn jälkeen se voitiin "kääntää" diesel käyttöseksi. Brittien BMD sen sijaan oli perinteinen diesel-moottori, kylläkin etukammiodiesel hehkutulpilla (ei siis suorasuihku). Molemmista tehtiin myös ns. Super versiot eli Super BM ja Super BMD, samoja parannuksia kuin amerikkalaisissa eli levyjarrut, tehoja enemmän jne. Näiden "amerikan row crop" mallien valmistus loppui Englannissa pikku hiljaa 50-luvun lopulla ja korvattiin enemmän Euroopan markkinoille sopivilla malleilla. Kaikkiaan näitä valmistettiin Englannissa n. 9.000 kappaletta. 

Vuonna 1955 Englantilaiset toi markkinoille uuden pienen IH traktorin, B-250, joka oli kokonaan englantilaista suunnittelua. Se oli eurooppalaisen tyylin mukainen pieni traktori, moottorina 4 sylinterinen bensiinikoneen lohkoon perustuva esikammiodiesel, 30 SAE hv. Vaihteita 5+1 ja mm. levyjarrut. 1958 esiteltiin uudempi kehittyneempi versio B-275 ja vuonna 1961 vielä seuraava versio B-414, jossa oli mm. isompi tehokkampi moottori (SAE 40 hv) ja edistyksellinen hydrauliikka. 

Vuonna 1958 esiteltiin isomppaan päähän M-mallien jatkoksi myös B-450, joka oli Farmall Deering BWD-6 mallista edelleen kehitetty versio. Siitä oli myös Row Crop versio, joka oli rakenteeltaan samanlainen kuin M. Moottori oli edelleen sama Farmallin 4.3 litrainen esikammiodiesel hieman kiristettynä, SAE 55 hv. Siitä tehtiin myös "super" versio eli B-614, jossa oli hieman suurempi ja tehokkaampi moottori ja 8+2 vaihteisto. 

Eri mallien valmistusvuodet noin arvioina:

BM:  1949 - 1954

BMD: 1952 - 1953

Super BM: 1954 - 1958

Super BMD: 1953 - 1959

B-250: 1955 - 1960

B-275: 1958 - 1966

B-414: 1961 - 1966

B-450: 1958 - 1963

B-614: 1964 - 1967

Sarjanumerot:

M & BM mallit

1949:  D 1001 - D 1258

1950:  D 1279 - D 3090

1951:  D 3091 - D 5000,  B 5001 - B 6000, BF 6001 - BF 6210, BFC 6211 - BFC 6589

1952:  BFC 6590 - BFC 9484

1953:  BFC 9485 - BFC 19431

1954:  BFC 10432 - BFC 19846

BMD:

1952: BMD 501 - BMD 532

1953: BMD 533 - BMD 1532

Super BM

1954:  SBM 11001 - SBM 11219

Super BMD 

1953:  SBMD 5001 - SBMD 5849

1954:  SBMD 5850 - SBMD 7764