Vuoden 1994 keväällä tuli kuukauden komennus hommiin Ranskaan, jo ennestään tuuttuun paikkaan Vernouillet:iin, joka on 100 km Pariisista länteen. Heti tuli mieleen, että miksi ei moottoripyörällä. Pomo oli myöntyväinen ja niin liput tilaukseen ja matkaa suunnittelemaan. Ilmat oli niin viileät vielä maaliskuun lopulla, että päätin mennä Finnjet:llä ensin suoraan Saksaan. Saksassa oli töissä vanha tuttu Saarisen Make ja hänen luonaan vierailu sisällytettiin mukaan matkaan. Kevät oli Suomessa sentään sen verran alkanut, että pystyin ajamaan pyörän Loimaalta Helsingiin Katajanokan satamaan.
Laivamatka oli pitkä ja yksitoikkoinen. Finnjet ei ollut niin nopeudeltaan kuin iltaelämältään mikään vauhtilaiva. Toinen yllätys kohtasi Saksassa: ilmat ei ole välttämättä kauheasti lämpimämmät kuin Suomessa maaliskuun lopussa. Lämpötila oli paikoitellen melkein nolla ja lumiräntää satoi.
Travemundessa laivasta ulos aamulla ja siitä heti pikku hiljaa etelään päin. Ilma oli todella viileää, selkeästi alle 10 astetta. Ennen Hannoveria alkoi satamaan jopa lumensekaista räntää. Pääsin kuitenkin pikku hiljaa Frankfurtiin seudulle ja lähdin etsimään Maken toimistoa. Oli vähän vaikeuksia löytää, suurin syy se, että saksankieli oli niin huonoa, että en ymmärtänyt Maken piirtämässä kartassa olevia ”ampfel” sanoja: se on tietysti liikennevalot. No, pienen kiertelyn ja kaartelun jälkeen paikka löytyi. Siinä tuli porukkaa ulos ihmettelmään, että kuinka joku hullu tulee Suomesta tähän aikaan moottoripyörällä tänne asti. Oli jo ilta ja lykkäsimme pyörän varastoon ja lähdin autolla Maken asunnolle. Illalla söimme ja muistelimme vanhoja juttuja.
Aamulla lähdin Maken kanssa toimistolle. Olin sopinut meneväni käymään Stahlin tehtailla, jossa oli Ranskasta tuttu kaveri Frank Hellinger. Pyörä tallista ja matkaan. Ilma ei ollut yhtään lämpimämpi ja vettä tuli paikoin aika rankasti. Ajoin ensin Ax moottoritietä itään ja siitä sitten pikkutietä etelään kohti Xxxx. Tie oli mukavaa mutkaista tietä, mutta huono keli haittasi ajotunnelmaa. Löysin perille kylään ja löysin Frankin ”tuotekehitystoimiston”. Sielläkin vähän porukka katsoi, kun litimärkä suomalainen saapui toimistoille. Käytiiin vähän läpi työasioita ja sen jälkeen porukalla syömässä. Iltapäivällä teimme lisäksi lenkin Stahlin tehtailla. Kyllä sielläkin duunarit katseli, että mikä ihme mies täällä kulkee johtajan seurassa moottoripyörän ajopuku päällä ?
Ajelin takaisin Frankfurtia kohti moottoriteitä pitkin. Olin perille päästyäni niin jäässä, että pakko oli lämmitellä ammeessa. Illalla kävimme Maken kanssa syömässä.
Aamulla kamat kasaan ja kohti Ranskaa. Ilma aamusta hieman parempi, mutta edelleen epävakaista ja kylmää. Kelit ei siis välttämättä ole maalis-huhtikuussa mitenkään erinomaiset Keski-Euroopassa. Samalla tavoin kuin Travemundesta tullessa nytkin tuli paikoitellen jopa lunta ja olin todella jäässä päästessäni lopulta Vernouillet:iin, joka on 100 kilometria lounaaseen Pariisista. Flunssa siitä tietysti tuli ja sitä potiessa meni ensimmäinen viikko.

Pari ekaa viikkoa ilmat oli aika koleita ja aika meni lähinnä töitä tehdessä. Toisena viikonloppuna sitten tein ekan pitemmän matkan Le Mans 24 ajoihin. Moottoripyörien Le Mans 24 Heures on aina huhtikuussa ja on siis hieman eri asia kuin se kuuluisa automiesten kisa heinäkuussa. Iso spektaakkeli on kuitenkin tämäkin ja porukkaa on paikalla sairaan paljon. Olin jo aiemmin ollut siellä kaksi kertaa -89 ja -90. Ilma oli viileää ja hanskat käsissä istuttiin katsomossa. Aamuyöstä olin jo niin täynnä paikkaa, että päätin lähteä takaisin Vernouillet:iin. Mutta oli tankki melkein tyhjä ja en löytänyt mistään yöllä tankkauspaikkaa. Oli siis odotettava aamuun.

Seuraavana viikonloppuna tein toisen pidemmän matkan Normandiaan vanhoja sotatantereita katsomaan. Maisemat on hienot ja matkalla muuttama mahtava katolinen kirkko. Ensin ajoin suoraan amerikkalaiselle sotilashautausmaalle, joka on aika vaikuttava. Valkoisia ristejä on todella pitkissä riveissä lukemattomia. Täällä saa kuvan siitä uhrauksesta minkä jenkit on tehneet Eurooppaa auttaessaan. Ja siitä kiitoksena ranskalaiset muuta kuin valittaa ! Hautausmaan jälkeen ajelin rannan taistelupaikkoja pikku hiljaa läpi, Point du Hoc yms. tuli katsottua. Jenkkien Omaha Beachin pystysuorat jyrkät kalliot kyllä kertovat kuinka karseasta paikasta pojat on hyökkäystä tehneet. Miestä on kaatunut kuin heinää ! Ajoin melkein Cherbougiin saakka, mutta sitten sain päähäni ajaa vielä samana päivänä takaisin ja piti muuttaa suuntaa.

Kotimatkalle lähdin pari päivää ennen vappua. Kävin vielä aamulla töissä ja lähdin joskus yhdentoista maissa. Ensin Pariisiin ja siitä A1 pohjoiseen. Viistoon oikealle Belgian läpi Aacheniin ja siitä pikku hiljaa Hampuria kohti. Nyt oli ilma lämpimämpi eikä sadetta juuri ollut, ajaminen oli itse asiassa ihan mukavaa. Matkanteko ei kuitenkaan edennyt niin nopeasti kuin olin optimisesti kuvitellut ja oli jo aika iltamyöhä kun ehdin Putgardenin lautalle. Päätin mennä yli ja etsiä yösijaa Tanskasta. Heti rajan jälkeen olikin joku majatalo. Ajoin pihalle ja takaoven rappusilla oli nainen sauhuilla. Kysyin, että saisiko vielä näin myöhään yösijaa ja löytyihän sitä ja paikka oli ihan siisti ja halpa.

Aamulla lähdin aika aikaisin liikkeelle, koska en halunnut mitää kiirettä ehtiä illalla laivalle. Tukholman läpiajo satamaan ei mene ihan ulkomuistista ja aiheuttaa lisäpulmia. Matka kuitenkin eteni ilman ongelmia ja olin jo hyvissä ajoin Tukholman edustalla. Poikkesin Kungen Kurvassa Mäkkärille ihan kaikessa rauhassa. Minulla oli Siljan liput, otittain siksi että mielestäni Värtä Hamneniin on paremmat viitat ja helpompi ajaa. Laivaan ja aamulla Turussa ulos. Oli vapun aatonaatto. Taas oli yksi hyvä reissu takana ja ajokausi avattu muhkealla 5000 km lenkillä.