Porukalla reissussa.

21.7.2002
Olimme pitkin kevättä Pekan kanssa suunnitelleet reissua ja alunperin piti kiertää koko Itämeri. Meidän Karjalan bussireissun, Pekan lomien ja parin muun yhteensattuman vuoksi reissusta tuli vain kolmipäiväinen.
Lähdimme matkaan kahdella pyörällä ja neljällä hengellä: minä ja avovaimoni Elvi, poikamme Pekka tyttöystävänsä Hannan kanssa. Meillä oli alla Blackbird ja Pekalla vuoden –90 CBR 1000. Meillä oli liput Tallinkin Express –laivaan aamun ekalle matkalle. Loimaalta piti lähteä aikaisin aamuyöstä. Ilta oli ollut sateinen, mutta aamulla ei onneksi satanut. Keli oli kuitenkin märkä ja kostea. Eka etappi Karkilan Masuuniin ja siitä toinen Lauttasaaren satamaan. Satamassa pyörien paperit ja rungonnumerot tutkittiin erittäin tarkasti. Pyörät laivaan ja kunnolla kiinni. Oli erittäin hyvät paikat ja asialliset kiinnityssysteemit. Suomenlahden ylitys on nopea ja parissa tunnissa olimme Tallinnassa. Aluksi heti tankkaukseen ja sen jälkeen etsimään Pärnu Maantie. Alku meni hyvin, mutta tosi pitkään jatkuneiden katutöiden aikana loppui usko, että ollaan oikealla tiellä ja käännyttiin takaisin. Tie olisi kuitenkin ollut oikea ja pienten kierrosten ja kaarrosten jälkeen oikea tie löytyi. Alkoi melkoinen ukkoskuuro ja pysähdyimme pienelle huoltikselle sadetta pitämään. Sateen tauottua lähdimme jatkamaan matkaa, mutta sade alkoi heti uudelleen. Elville sadepuku päälle ja minulle sadehanskat ja jatkoimme kuitenkin matkaa. Parissa kohtaa matkalla Pärnuun oli kilometrien mittainen tietyö, jossa 5 sentin sora- ja kuravellissä ajaminen kyykkypyörällä kahta päälle oli todella "nautittava" kokemus. Lähes kävelyvauhtia jatkoimme kuitenkin eteenpäin. Tässä paljastui Blackbirdin selkeä heikko kohta: märällä soralla ajettaessa etupyörä heittää kurat suoraan jäähdyttäjään ja tukkii sen keskeltä äkkiä tosi pahasti (ja on hankala puhdistaa). Perille kuitenkin päästiin iltapäivällä kolmen aikaan ja aika nopeasti löysimme hotellin, joka oli varattu Suomesta etukäteen. Tämä Koidula Park hotelli oli vanhasta puutalosta korjattu 2-kerroksinen uusi hotelli. Kaikki ajovarusteet oli kostean nihkeitä vedenpitävästä ajopuvusta huolimatta ja järjestelimme niitä huoneessa kuivumaan. Illalla kiertelimme kaupungia, tutustuimme upeisiin hiekkarantoihin ja kävimme pizzeriassa syömässä hyvät pizzat ja oluet. Ilma oli edelleen aika kylmä ja kalsea.

22.7.2002 päivä
Aamulla ensin maittava aamupala ja sen jälkeen baanalle. Ilma oli pilvipoutainen, mutta selvästi lämpimämpi kuin edellinen. Heti Pärnun jälkeen oli taas tietöitä, joissa meinasi mennä hermot. Virolaisten tapa korjata tietä ei sovi mopoille. Ei mitään kiertoteita tai väliaikaisia juttuja. Tiestä vaan pinta pois ja rompoolia tilalle. Asfaltti sitten joskus jälkeenpäin. Ja jos ajaa hiljaa, autot kaahaa oikealta ja vasemmalta ohi. Ei auta kuin kestää. 20 km ennen Latvian rajaa alkoi selvästi parempi tie, joka oli leveä ja tehty korkealle kuten Suomessa. Rajalla pysähdyimme Viron puolella rahan vaihtoon ja tytöt vessaan. Samalla huomasimme, että Blacbirdin takarengas kuluu huimaa vauhtia reunoilta. Taitaa olla liikaa elopainoa päällä. Jälkeenpäin olen kuullut neuvoja, että jos on paljon kuormaa, pitää painetta nostaa yli suositusten. Latvian rajalla oli jonossa kymmenkunta autoa, mutta kaikki meni aika nopeasti. Heti rajan jälkeen oli Agip-huoltamo, jossa mm. kelpasi Visa eli tankkasimme siinä.
Tie kohti Riikaa on kohtuullisessa kunnossa, mutta pikku kylien läpiajoa on paljon ja nopeusrajoituksia sen mukaan sekä aika usein poliisit kyttäämässä ==> matka ei kovin vauhdikkaasti edennyt. Matkalla poikkesimme yhteen kahvilan tapaiseen, jossa vähän videoimme paikallisen kaupan sisältöä ja tytöt maistoivat paikallista kahvia. Riika on todella iso kaupunki ja jo kymmeniä kilometrejä ennen varsinaista keskustaa alkoi kaupunkimainen asutus ja nelikaistainen moottoritie. Meillä ei ollut mitään tietoa etukäteen varatun SAS Radission hotellin paikasta eikä edes karttaa. Ajoimme vain sokkona kohti keskustaa kunnes pysähdyimme kysymään tietä. Menin sisään valokuvaamoon ja sain siellä erittäin hyvän palvelun. Nuori englantia puhuva kaveri ymmärsi heti yskän, haki netistä osoitteen, tulosti kartan ja antoi vielä pari ajo-ohjetta. Löysimme hotellin joen toiselta puolelta ilman vaikeuksia. Buukkasimme huoneet, tavarat sisään ja pyörät vartioidulle alueelle. Melkein heti alkoi voimakas ukkoskuuro, onneksi ehdimme alta pois. Lepäilimme tovin ja sitten kävelimme sillan yli ihan kaupungin keskustaan. Hyvän näköinen kaupunki, ns. mannermaista meininkiä, ei turhaan kutsuta Baltian Pariisiksi. Hintataso oli kyllä yllättävän korkea Baltian maaksi, esim. oluttuoppi maksoi yli 3 Eur. Söimme upean pihviaterian mukavassa kellariravintolassa ja sen jälkeen istuimme paikallisessa olutteltassa keskustorilla.
Kävelimme takaisin hotellille ja kiertelimme katsomassa hotellin tarjontaa.
Tämän jälkeen sattui meille Elvin kanssa ”mukava” episodi. Piti mennä huoneeseen sisään, mutta huone ei kortilla auennut. Aikamme räplättyä lähdin hakemaan alhaalta apua. Tuli respan kaveri ja yritti aikansa: ei auennut. Soitettiin huoltomies paikalle, yritti aikansa: ei auennut. Kaveri haki lisää työkaluja ja joutui hajottamaan koko lukon jotta pääsimme sisään. Lukkoa ei enää kuntoon saanut, joten meille varattiin uusi huone. Pekan ja Hannan kanssa muutimme sitten tavarat uuteen huoneeseen.
Illalla tuli uudelleen nälkä ja koska hotellissa pyydettiin 13 Eur yhdestä hampurilaisesta päätimme lähteä uudelleen kaupungille. Hotellista oli kuljetus puolen tunnin välein keskustaan joten menimme sillä. Marssimme sisään ekaan sopivan näköiseen pizzeriaan. Hinnat oli tosi halvat ja pizzat isoja. Listalla oli small, medium, large ja family. Ajattelin että nyt menisi large ja tilasin sellaisen. Olin hämmästyksestä mykkänä kun pizza saapui: se oli aivan hirveän iso, varmaan 50 cm halkaisijaltaan. Millainenkahan olisi ollut family –koko ? Saimme vain osan syötyä ja loput rahtasimme laatikoissa hotellille.

23.7.2002 päivä
Aamulla lähdimme hyvissä ajoin ajamaan takaisin päin. Pakatessamme pyöriä hotellin edessä takaa kuului tuttu ääni ja siinä seisoi äidin siskon mies Pentti. Olivat tulleet samaan hotelliin illalla. Maailma on edelleen pieni. Matkalla pysähdyimme Latvian puolella pieneen kylään, jossa oli kauppa nimeltä ELVI. Otimme siinä kuvia ja kävimme sisällä. Mitäkähän ko. nimi tarkoittaa latvian kielessä ? Jatkoimme kohti Pärnua pitäen pientä kiirettä, koska sadepilvet uhkasivat koko ajan takaa päin. Rajalla meni jälleen kaikki aika nopeasti, muutama auto meitä ennen ja aikaa meni ehkä 15 min.

Tankkasimme Nesteen huoltiksella Pärnussa ja söimme samassa pizzeriassa kuin tullessa. Päätimme ajaa takaisin eri kautta, koska tullessa oli ne hirveät tietyöt. Ajoimme pikku teitä Haapsaluun, jossa tutustuimme vanhan linnan rippeisiin ja poikkesimme paikalliselle R-kioskille. Tie Haapsalusta Tallinnaan oli reissun parhaita. Veljen mukaan tie onkin kuulemma kokonaan Lemminkäisen tekemä. Olimme hyvissä ajoin Tallinnassa ja ajoimme heti sataman tuntumaan. Pekka ja Hanna kävi viinakaupassa ja kävimme syömässä. Sitten lautalle, joka lähti klo 22.00. Puolenyön jälkeen pääsimme lähtemään Loimaata kohti. Ilma oli kostean synkkä, mutta Karkkilan Masuuniin saakka pääsimme kuivana. Heti sieltä lähdettäessä alkoi sade ja piti pukea Elville sadepuku päälle. Pikku sateessa saavuimme kolmen aikaan aamu yöstä kotiin Loimaalle. Väsyneenä mutta onnellisena.