Nuffield venttiilit, pakoputki, ruiskutusta yms 4.9.2026

Tänään jatkoin siitä mihin eilen jäin eli öljynvaihtoon. Öljypohjan propu kiinni. Tein paperista tiivisteen siihen ”uuteen” öljynsuodattimeen, joka on siis vanha ja irroitettu 4-cyl Nuhvin koneesta. Suodattimen jalka kiinni ja öljyt koneeseen, 13 litraa. Kaikki näytti hyvältä, mutta jäljempänä huomaamme, että eipä ollut.

Seuraavaksi venttiilien säätöön. Ensin piti tehdä ”veivi”, jolla voi pyöritellä moottoria. Kampiakselin päässä on mutteri, mutta ei ollut niin isoa hylsyä ja siellä on myös itse asiassa veivin paikka, jonka takia olisi pitäntyt olla pitkä hylsy.  Otin pitkän terästapin, sen toiseen päähän poikittain harjateräksen pätkä ja toiseen päähän iso pultti. Tällä pystyi ihan räikällä pyörittään konetta. Netistä löytyi todella yksinkertainen, ns. 13 sääntö, jolla yksitellen säädetään välys: 1 venttiili kun on alhaalla niin säädetään nr 12 venttiili, kun nr 2 on alhaalla, säädetään nr 11 jne. Kaikissa venttiileissä oli hieman liian pieni välys eli kaikkia hieman säädin.

Savuttaa aika rankasti ja sain vihjeen että kannattaisi tarkistaa ruiskutuspumpun ajoistus, jonka pitäisi olla 28 astetta ennen yläkuolokohtaa. Ongelma vaan oli että en löytänyt vauhtipyörästä merkintöjä. No, pumpun koplinkista löytyi ajoitusmerkkejä ja luin sen niin että myöhäiselle on käännetty. Siirto on helppoa, sillä koplinkissa on säätölevy, jota voi kiertää kaksi mutteria helläämällä. Siirsin ruiskutushetkeä muutaman millin aikaiselle (mielestäni) ja säätölevy kiinni. Testasin. Ei meinannut millään lähteä käymään ja karmeaa valkoista sauhua tallin täydeltä. Ei mennyt tämä putkeen. Ja sitten vielä: traktorin alle ilmestyi valtava öljylammikko. Uuden öljynpuhdistajan kotelo ei ollutkaan kunnolla paikallaan vaan ruikkasi öljyt pihalle. Perhana. Kiristin kotelon, lisää öljyä, ruiskutuksen säätö takaisin => nyt oltiin taas takaisin ruudussa yksi eli kaikki pelaa.

Pakoputki oli karmea viritys jostain auton vaimentajasta ja vinossa joka suuntaan. Ajatus oli ensin käyttää se vaimentaja osuus siitä, mutta se oli ihan tajuttoman painava niin päätin tehdä vain suoran putken. Ostin Motonetistä pari 90 asteen valmista mutkaa ja Velotolta 60 mm huonekaluputkea. Niistä värkkäsin uuden käyrän ja sen jatkeeksi suoran putken, jossa vino pää sivulle. Tuli minusta ihan hyvä eikä ole loppujen lopuksi kovin äänekäs.

Sitten päätin avata vasemman puolen levyjarruyksikön, ihan vaan nähdäkseni millaisessa kunnossa jarrut on. Helppo avata ja jarrulevyt sekä paisutin lähti käsiin ihan helpolla. Levyt on hyvässä kunnossa ja samoin paisuttimen jouset ja kuulat. Jätin sen tässä vaiheessa pöydälle eli jatkan siitä puhdistamalla paisuttimen ja ehkä hieman kuparipastaa kuuliin ja niveliin. Jo nyt on korviin kantautunut että Nuffieldin kuivat levyjarrut ei ole mitenkään erinomaiset: puhdistuksen jälkeen pelaa vähän aikaa, sen jälkeen tulee äkkinäiset ja jää helposti päälle. Rasvaa on kielletty niveliin ja kuulakuoppiin laittamasta, mutta vähän meinaan laittaa. 

Vuotaa jäähdytysnestettä hieman lohkosta jostain kannen alapuolelta. Päätin koittaa kikka kolmosta eli löin jäähdytysnesteen sekaan SPT paikkausainetta. Ajelin lenkkiä ja jätin käymään isoilla kierroksilla. Tuntui että ei ollut vaikutusta, mutta katsotaan ensi kerralla.

Tässä nyt se "uusi" suodatinjalka. Kotelo ei ollut kunnolla paikallan/riittävän kireällä => tuloksna pari litraa öljyä lattialle.

Venttiilieen kimpussa. Oikealla näkyy se karmea pakokäyrästö ja pakoputki.

Tällaiseen "veivin" tein. Tuo veivireikään ja oikea pää kampiakselin pään hahloon, räikkä vasempaan päähän. 

Uusi käyrästö ja suora putki. Maalaan sen vielä mustaksi, mutta pitää sitä ennen ajaa kuumaksi jotta säilytysrasva häviää. 

Tässä levyjarrupaketti: kansi, jarrulevy, paisutin, toinen jarrulevy. Oli vielä hyvin pintaa niin teen vain puhdistuksen ja herkistyksen. 

Paisutin avattuna eeli kuulat ja kuulamontut. Vasemmanpuoleisessa osassa on takana samat kuopat ja koko hoito on jousilla kasassa.