Mistäkähän tämäkin lähti alkuunsa   Ehkä se alunperin lähti siitä, että telkusta tuli Lonf Way Round -ohjelma uusintana joulunpyhinä 2006. Tää on se juttu, jossa Ewan McGregor ja Charlie Borman kiertävät massiivisen lenkin Lontoo-Eurooppa-Kazakstan-Siperia-Alaska-New York ajaen juurikin BMW:n 1150 GS:llä. Sen innoittamana tuli sitten seurattua GS-keskustelua Moto Org. ja Matkaendurot Chat-palstoilla. Siitä alkoi kuume nousta että mahtaisi olla mielenkiintoinen peli. Minulla on aikamoinen rasite se, että kaikki yli 30 vuoden ajajauran laitteet on olleet samaa merkkiä eli Honda. Pikkuhiljaa on kuitenkin tullut mieleen että pitäisi sitä nyt jossain vaiheessa ennen kiikustooli -kauden alkamista kokeilla jotain ihan muuta. Peruspyöristä hieman kyykympien sport-tourerien kautta olen sinällään jo tullut matkapyöriin eli pyörätyyppi on jo aikojen saatossa muuttunut. Nyt siis voisi vielä koittaa millainen on ns. matkaenduro ja vaihtaa samalla merkkiä. Eniten tässä ehkä itseä huolestuttaa BMW:n vuosi vuodelta huonuntunut laatu.

BMW-kuskeista ollaan montaa mieltä ja tässä yksi luonnehdinta:

If I had to come up with an analogy to a world I am very familiar with, I'd say BMW (motorcycles) is to the motorcycling world what Apple is to the computing world:
- an interesting, more expensive alternative to the mainstream
- going its own way in the styling department
- trying hard, after years of low market share due to points made above, to come more into the mainstream as far as design (GS being a notable exception)
- created a killer piece of hardware (iPod/GS) that is helping the brand as a whole to become better known and more competitive
- many owners are fiercely defensive of the brand and all they think it stands for, to the point of paranoia
- users have a reputation outside their 'community' of being elitist snobs.

Tässä vielä toinen aika hyvä kotimainen:

BMW -henkilö ei ole hihhuli. Hän on protestanttisen luterilaisen etiikan läpivalaisema syvästi vakava ihminen. Hän rukoilee ja tekee työtä.

Hän tietää, että vaikka hänellä olisi kaikki maailman III sukupolven ABS:t, tele- ja paraleverit, sylinterit pitkin tai poikin lukumäärästä viis (siis ei viisi vaan viis), täydelliset merkkivarusteet, kolmen vuoden täystakuu tien päälle, mutta yhtä puuttuisi, olisi tuo kaikki joutavaa rihkamaa ja kuin maan tomu sekä helisevä vaski. Tuo yksi on usko. Jos usko puuttuu, puuttuu sen mukana kaikki.

BMW -henkilöllä on usko. Vakaa ja vakava usko. Se erottaa hänet muista. Siinä, missä GW:n omistaja kärsii toistuvista takaisinkutsuista ja HD:n omistaja muuten vaan, BMW:n omistajaa puhuttelee Insinööri Baijerin Munchenistä. Kaiken Luoja. Moottoripyörän Isä. Heilahduskäsi!

Särkynyt perälaakeri on siunaus, jonka Insinööri lähettää. Ei kirous tai vika, vaan muistutus suurenkin onnen välttämättä edellyttämästä nöyryydestä. Takkuileva EWS on Insinöörin muistutus siitä, millaista on olla ilman ja siitä että on syytä olla kiitollinen. Jos öljy silmässä laskee, se on merkki siitä, että olemme vain hetken täällä ajassa. BMW -henkilön katse on kauempana, hän näkee ja kokee täydemmin. Hän on epätäydellisessä maailmassakin ihmeellisen ehjä!

Tämän kaiken äärellä BMW -ihminen säilyttää arvokkuutensa ja on vakava. Suureen voimaan liittyy suuri vastuu. Ja suureen alavääntöön liittyy jos mahdollista vieläkin suurempi vastuu.

Ota tämä ja tutki sitä kammiossasi. Heilahduskäsi!