Minulla on aimo annos rekkakuskin verta. Isoisä ajoi koko ikänsä kuorma-autoa, aloittaen jo vuonna 1928 Suomusjärvellä postin ajon. 30-luvulla hänellä oli omakin auto, joka kuitenkin joutui sodan melskeisiin ja oli palatessa pelkkä romu. Sodan jälkeen pappa siirtyi Punkalaitumen Osuuskauppaan töihin, ajaen ensin tukkia ja sen jälkeen ihan jakeluautoa. Hän ajoi kuorma-autoa eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1976.

Isä oli alkujaan rahastajana ja ajoi heti kuorma-autokortin kun ikä täyttyi. Autokomppaniasta tuli rekkakortti ja maatalouden sivutöinään hän ajoi Karusen Mikon tukkirekkaa ja Haverin Kaukon kiitolinjaa. 60-luvun lopulla hänellä oli oma auto, Scania-Vabis L76. Se oli alunperin ollut rekan veturi, mutta sen jälkeen siihen oli laitettu lava ja oli myös puoliperä tukkivehkeet. Isä laittoi siihen täysperävaunun. Sillä ajettiin kolme vuotta, mutta homma loppui siihen että kunnollista liikennelupaa ei lopultakaan saatu. Omat muistot nimenomaan liittyy tähän "seitonkutoseen". Olin kymmenen vanhana mm. pitkällä reissulla, jossa käytiin Joensuussa. Matka kesti kolme päivää. Tästä se on Scania jäänyt mieleen.

Olin itsekin autokomppaniassa ja ajoin siellä täysperäkortin. En kuitenkaan saanut sitä siviiliin kun ei ollut tarpeeksi kuorma-autolla ajo kokemusta. Sen jälkeen 80-luvulla satunnaisesti ajoin kuorma-autoa mm. ollessani työssä Vaanon kuljetusliikkeessä Huittisissa.

Talvella surffailin netissä ja kiinnostuin vanhojen kanikoiden kuvista. "Täällähän on ihan samanlaisia pelejä kuin meillä kotona oli". Ja niitä on vielä myytävänä. Hei, tällaisella pitää päästä ajamaan. Tästä innostuksesta kolmen kuukauden päästä minulla oli vanha Scania pihalla !

Pappa oikealla ajamassa tukkia joskus 50-luvun alussa Punkalaitumen Osuuskaupalla. Auto ei ole kylläkään Scania vaan joku sodanaikainen tykinvetäjä, jokka kaikki pyörät veti. AIkamoisen kuorman on päälle virittäneet. Ei kuulemma ollut joka päivä näin isoja kuormia.