Tavoite: ajaa moottoripyörällä Loimaalta Vladivostokiin ja takaisin.
Vladivostok: Venäjän itäisin iso satamakaupunki Tyynenmeren rannalla aivan Japania vastapäätä.
Taustaa
Olen ajanut moottoripyörällä vuodesta 1975 virallisesti, sitä ennen jo peltoajoa vuodesta 1972. Kilometrejä on tähän mennessä kertynyt noin 600.000. Eurooppaa on tullut koluttua läpi aika monen maan osalta. Venäjä on jostain kumman syystä aina jotenkin kiinnostanut. 1983 opiskeluaikana vierailtiin Leningradissa ja hauskaa oli. Vuonna 2002 teimme retken pikku-bussilla Karjalan kannakselle, Äyräpään/Pölläkkälän maisemiin josta vaimon äiti oli kotoisin. Vuonna 2004 surfailin netissä ja törmäsin Pekka Salon Venäjän reissuista kertovaan sivustoon. Pekka oli ensin 2003 käynyt Hondan tonnisella cebarilla Baikal-järvellä ja heti perään vuonna 2004 kaverinsa kanssa Vladivostokissa. Tästä oikeastaan sain tartunnan siihen että siellä pitää käydä. Jo heti seuraavana vuonna tein "tiedustelureissun" mitä tarkoittaa moottoripyörällä ajaminen Venäjällä. Tein vajaan viikon reissun Blackbirdillä: Viipuri, Pietari, Novgorod, Velike Luki, Smolenks, Pihkova (Pskov), Viron Tarto ja siitä kotiin. Matkakertomus löytyy tuolta Moottoripyörä-matkojen seasta. Poltetta oli tuohon Vladivostok reissuun, mutta pyörä ei ollut oikeanlainen, kaveri pitäisi saada mukaan jne. Pyörä vaihtui Pannariin 2006 ja 2008 kävimme moottoripyörällä toistamiseen Karjalan Kannaksella muutaman päivän reissun. Vladivostok pysyi edelleen mielessä. Rautapersetouhuissa törmäsin kaimaani Vainionpään Juhaan jolla oli samanmoisia haaveita. Joka vuosi järjestettävässä IBA Finlandin Meetingissä siitä oli aina puhetta että lähteä pitäisi. "Ei vielä tänä vuonna mutta jos ensi vuonna". Lopulta sitten 2013 syksyllä totesimme että nyt pitää lähteä tai muuten ikäkin jo aiheuttaa sen että koko reissu jää tekemättä. Ei muuta kuin reissua toteuttamaan.
Valmistelut alkaa
Aloitin itse niin että avasin tietokoneen, siellä Excelin ja avasin pääasioista omat sivut.
Paperisodasta meillä meillä molemmilla on kokemusta ja ei se nykyään niin paha ole. Viisumihakemus vain sisään. Turistiviisumin saa vain kuukaudeksi ja se ei meille riittäisi => tarvitsimme ns. liikemiesviisumin. Tätä kirjoittaessa anomukset on vielä sisällä, olleet nyt noin 4 viikkoa. Erillistä liikennevakuutusta ei enää tarvita vaan Green Card riittää. Kaskovakuutusasioita selviteltiiin: korotetulla omavastuulla vakuutus voimassa Uralin tällä puolen mutta Siperian puolelle ei saa minkäänlaista vakuutusta.
Reitti on katsottu karkeasti läpi. Zoomasin netistä kaikki sieltä löyvät matkakertomukset ja keräsin niiden reitit/aikataulut taulukkoon. Sen perusteella on rakennettu karkea aikataulu. Mitään yksityiskohtaista suunnitelmaa ei kannata tehdä, koska päiväkohtaiset ajomatkat tulee vaihtelemaan suuresti tiestöstä/ruuhkista/kelistä riippuen. Esim. yhtään majoitusta emme varaa etukäteen. Matka on noin 11.000 km sivu eli eestaas 22.000 km. Tavoite on selvitä siitä 5 viikossa, jolloin parin päivän tauolla perillä se tarkoittaa n. 650 km päivämatkoja. Siinä on tekemistä, mutta Rautaperseajojen kautta on kokemusta pitkistä päivämatkoista ja pyörä on varusteltu/säädetty niin että matkanteko on mahdollisimman helppoa. Tiestön kunto eniten mietityttää. Tiedossa on että nykyään on koko matka jo asfalttia lukuunottamatta tietyön pätkiä. Vuonna 2004 kun Pekka Salo reissun teki, soratietä oli yli 2500 km ja Cita - Habarovsk väliltä puuttui lukuisa määrä siltoja. Vielä vuonna 2009 oli yli 1.000 km soratietä mutta tosiaan enää ei. Kehitys on nopeaa tuolta osin. Samoin muukin infra kuten huoltoasemat ja majoitus kehittyy kovaa vauhtia. Siinä mielessä kovin vanhoista matkakertomuksista ei ole paljon hyötyä koska olot on niin rajusti muuttuneet.
Minun Pannarilla on jo takana 180.000 km ja sen vuoksi vähän perusteellisempi läpikäynti on tarpeen. Iso läjä osia on tilattu ja ne on myös tulleet: jousitus, renkaat, pyörän laakerit, tulpat, ilmanpuhdistaja, kaikki jarrupalat jne. Pyörä on lähdössä huoltoon ensi parin viikon sisällä.
Matkalle mukaan -listaa on laadittu. Haaste on käytettävissä oleva tila ja varsinkin paino. Painava pyörä rikkoutuu paljon helpommin Venäjän surkean tiestön montuissa. Varaosia on pakko ottaa mukaan: takajousitus, renkaat yms. Koekuormaus alkaa huhtikuussa, sen jälkeen tietää paremmin mitä voi ottaa mukaan ja mitä ei.