Aamulla seiskalta herätys ja aamupalalle viereiseen rakennukseen. Ei ketään paikalla ja tuli vasta kun hieman melskattiin è tyttö kantoi tavaraa pöytään: puuroa isossa kupissa (oli hyvää), kaksi palaa munakasta (menetteli), vaaleata/tumma leipää + pullat. Kahvia ja teetä sai automaatista ja jotain sitruunamehua oli kannussa. Kamat pyörälle ja matkanteko alkoi 07:59 Venäjän aikaa. M10 tielle takaisin ja kohti Moskovaa. Hieman tien pinnan laatu heikkeni mutta aika OK. Kuumaa oli heti aamusta eli yli 20. Matkateko on vähän hitaan puoleista koska tie kulkee kaikkien vanhojen kylien läpi ja siinä on 60 km/h rajoitus. Isommissa kaupungeissa vielä liikennevaloja. Tveriin saakka tuli suht OK mutta sitten seuraavassa kaupungissa nimeltää Klin oli jotain ihme hässäkkää jono eteni tosi hiljaa ja välillä ei ollenkaan. Kirkkaassa auringonpaahteessa seistiin rekkojen välissä. Päätimme jo aiemmin ohittaa Moskova ns. 3. Kehää pitkin, ei sitä 2. Kehää joka on eniten liikennöity. Näytti ensin hyvältä, mutta sielläkin liikenne hyytyi täysin. Vartin verran ajettiin oikealla pientareella eteenpäin kunnes nähtiin missä vika: tasoristeys jossa meni pitkä juna. Kun noin vilkkaan tien liikenne stopataan, ruuhka on mahtava. Päästiin sitten kuitenkin loppujen lopuksi M7 tielle, joka vie itään päin. Aikaa vain oli tuhrautunut aika paljon. Huoltiksella tuli nuorehko Harrikka-kuski juttelemaan ja tarjosi että jos jaksatte vielä ajaa 200 km, hän tarjoaa meille majoituksen omassa isossa talossaan. Uskomattoman vieraanvaraisia nämä ihmiset. Ajettiin kuitenkin enää vain Vladimiriin saakka josta alettiin etsiä hotellia. Kysyttiin huoltikselta mutta ohjeet oli epäselvät. Bongattiin liikenteestä yksi Ducati-kuski ja hän vei meidät ihan hyvään paikkaan, hotelli Monomax. Ajo loppui 19:30. Tosin kallis tämäkin eli 4.600 ruplaa. Respan tyttö puhui sujuvaa englantia ja oli itse asiassa kotoisin Vladivostokista. Suihkut ja illalla syötiin snitzelit. Nettikin toimi tässä paikassa.

181 936 km,  päivän matka 546 km