Aamulla herättiin jo 06:00 koska oli kahden tunnin kellonsiirto eilen. Koko illan alakerrassa ravintolassa soitettiin disco-musaa suhteellisen kovalla, sekin vähän sekoitti yöunia. Aamulla lähdettiin liikkeelle 06:45, lämpö +12. Tie jatkui surkeana: välillä aivan prunapeltoa. 50 km jälkeen alkoi yli 40 km kestänyt betonitie. Sekin oli paikoin kulunut ja roudasta murtunut è aika täristystä oli. Eka 170 km oli siinä mielessä ihan hanurista ja kesti 3.5 tuntia. Tankattiin Lukoil-asemalla jossain kylässä n. 10:00 . Kun piti lähteä niin Pannari ei lähtenyt käymään vaikka startti pyöritti. Sitten huomasin seuraavan ongelman eli vaikka käänsi virran pois avaimella, se pysyi silti päällä. FI valo ei myöskään palanut missään vaiheessa. Juha tuli siihen mukaan ihmettelemään ja huomasi että kaikissa vilkuissa palaa valo. No, ensin irroitettiin akun napa, jotta saatiin virta pois päältä. Hieman testailtiin: kun laittaa virran päälle, bensapumppu ei käynnisty ja FI-valo ei syty lainkaan. Ja virrat jää aina päälle kun kerran kääntää päälle. Outoa. Sunnuntaipäivä, saako Suomestakaan ketään kiinni. Soitin ensin Juhan tutulle Kuuttilan Harrille. Ei suoraan osannut sanoa, mutta antoi toisen numeron: Hondan päähuoltopäällikkö Otto Lindgren. Hänkin onneksi vastasi vaikka oli sunnuntaiaamu puoli kymmenen Suomen aikaa. Vilkuista johtuen hän arveli heti että johtosarjoissa antaa nyt jostain läpi niin että vilkut syttyy ja jokin rele jää päälle. Ohje oli että purkakaa ja tutkikaa kaikki johtosarjat. Alkoi olla sen verran uteliaita vieressä että siirsimme pyörän huoltamon taakse ja jatkoimme siellä. Ensin purettiin vasen sivukate pois ja katseltiin johdot. Joka välissä testattiin toimiiko: ei tulosta. Otettiin oikea sivukate pois ja hypisteltiin johtoja. Jossain vaiheessa taas testattaessa alkoi toimi: FI-valo syttyi, bensapumppu käy, ei jää virrat päälle ja lähti käymään. Ei tiedetty mikä johtonippu tarkkaan oli, mutta sidottiin vähän kaikki nipusiteillä paremmin kiinni. Pikku hiljaa kasaamaan ja joka välissä testattiin vieläkö toimii. Pyörä oli kasassa noin yhden aikaan ja päästiin jatkamaan matkaa. Edelleen tie oli ekat 50 km järkyttävän huonoa. Sen jälkeen parani pikku hiljaa kunnes 50 km ennen Vologdaa alkoi tosi hyvä tie. Edelleen oli suhteelisen vähän huoltamoita ja Kafe-paikkoja. Tultiin 150 km ennen kuin tuli eka Kafe paikka vastaan. Vologdan ohitustie ja tie Pietariin päin oli erittäin hyväkuntoisia. Kierrettiin siis Vologda kaukaa ja ajettiin n. 100 km Pietariin päin ja etsittiin majapaikkaa. Tienvieressä oli yksi motelli, mutta ei menty vaikka paikalla pysähdyttiin. Sheskna nimisen paikkakunnan keskustassa etsittiin paikkaa, mutta hyvän tuntuista ei löytynyt. Palattiin ekaa motelliin ja otettiin sieltä huone, 1950 ruplaa + tonnin takuuraha, jonka saa aamulla takaisin. Pyörät sai parkkiin ihan oven eteen, koska tämä oli nimenomaan sellainen perinteinen motelli, jossa huoneet pihalla yhdessä tasossa ja ovet suoraan ulos. Parkkiin tultaessa piti ottaa kilometrit ja ihmettelin mitä ihmettä on tapahtunut mittarille; se näyttää 90 km ?  Olin hässäkässä kokonaan unohtanut että nyt piti kierähtää 200.000 km, mutta se ei edes ollutkaan kierähtänyt vaan nollannut koko kilometrit. Ihme juttu. Illalla syötiin saslikit ranskalaisilla ja lätyt.

Ajo loppui 18:00

200090 km,  508