Venäjällä matkailu on ollut mielessä viime vuosina useasti ja 2005 tuli pieni lenkki tehtyä. Vaimon äidin sukua on Äyräpäästä kotoisin ja siellä bussilla käytiin 2002. Sepon äiti on kotoisin Kurkijoelta eli siitä saatiin tarpeeksi "syytä" tehdä reissu rajan taakse Karjalaan.

Järjestelyjä

Etukäteen hommaattin papereita ja hotellivarauksia. Paperit hommasin turkulaisen Matka Hermes matkatoimiston kautta. Viisumit 44e / kpl, pyörän liikennevakuutus 30e. Saimme heiltä myös tullilomakkeet ja migraatiokortit täytettäväksi etukäteen. Lisäksi he varasivat meille hotellit Käkisalmelta ja Sortavalasta. Itse varasin hotellin Haminasta ekaksi illaksi, biker hintaan 73e / 2hh.

Torstai 17.7

Seppo ja Kaija tuli meille viiden jälkeen ja siitä lähdimme heti Haminaa kohti. Yksi tauko Hyvinkään jälkeen Kera-grillillä ja olimme Haminassa yhdeksän maissa illalla. Seppo ja Kaija kävi katselemassa RUK:n paikkoja ja me Elvin kanssa ABC:llä syömässä ja tekemässä hieman paikallishankintoja reissulle.

Perjantai 18.7

Ajatus oli olla aikaisin rajalla ja välttää jonoja eli ajoissa ylös ja aamupalalle jo ennen seitsemää. Ennen kahdeksaa olimme jo liikkeellä rajalle päin. Tosi vähän oli liikennettä ja rekkajonoista ei tietoakaan eli hyvältä näytti. Suomen tullissa näyttämässä paperit ja sitten Venäjän puolelle. Ekalla portilla vain viittoiltiin eteenpäin. Porukkaa tosi vähän ja ajettiin suoraan melkein luukuille asti. Ekalta luukulta passiin leimat, tokalta luukulta autositoumuspaperit, kolmantena tullimies kuittasi tullipaperit ==> päästin portin läpi. Alueen perällä puomilla tarkastettiin vielä passit ja sitten menoksia. Venäjän puolelta oli enemmän tulossa porukkaa eli arviolta kilometrin jono pyrki Suomeen päin. Ennen viimeistä puomia muutaman kilometrin päässä poikkesimme rahan vaihtoon, mutta sitäpä ei siellä enää ollutkaan => jatkoimme matkaa. Viimeisellä puomilla vain viittoiltiin että menkää. Tie on Viipuriin aika kohtuullista, lukuunottamatta ihan viimeisiä kilometrejä kaupunkiin sisään tultaessa. Ajettiin suoraan Nesteen huoltikselle, kello oli jotain kymmenen paikkeilla. Tankattiin pyörät ja otettiin kuvia. Siihen saakka kunnes vartijat tuli valittamaan ettei saa kuvata. Me lähdimme Sepon kanssa vaihtamaan rahaa juna-asemalle, jonka alakerrasta vasemmalta löytyi rahanvaihto. Parisataa euroa vaihtui 7300 ruplaan eli kurssi n. 37. Siinä hieman vielä huilailtiin ja sitten jatkamaan matkaa. Huoltoasemalta ei pysty lähtemään vasemmalle, jonka takia teimme siinä pienen "ketunlenkin" päästäksemme jatkamaan Pietarin suuntaan. Kaupungista kun noustaan ylämäkeen, risteyksessä oli yhtäkkiä kyltit Pietari vasemmalle ja hätäännyksissäni ajoin sinne. Huono valinta eli olisi pitänyt ajaa vain suoraan ns. vanhaa tietä pitkin. Nyt jouduimme kaartelemaan huonokuntoista välitietä päästäksemme uudelleen Pietarin tielle, joka on ainakin tällä kohtaa upeassa kunnossa. Leipäsuon jälkeen käännyimme vasemmalle päästäksemme Äyräpäähän menevälle tielle. Muolaanjärven jälkeen taas vasemmalle ja siitä suht suoraan eteenpäin. Tie alkoi huononemaan vaikka muka asfalttitietä olikin ja viimeinen pätkä ennen Äyräpään kirkon maisemia oli jo tosi karmeaa. Paikka oli meille jo tuttu 2002 reissulta eli osasimme hyvin perille. Samaan aikaan kirkon raunioille tuli linja-autolla Jääsken perinneyhdistyksen porukkaa joiden kanssa juttelimme. Kävimme myös katsomassa Pölläkkälän kylää, joka oli osin entisestään autioitunut, kauppaa esim. ei enää ollut. Elvi kävi rannassa Kaijan kanssa katsomassa äitinsä kotipaikan tonttia ja ottamassa kuvia Vuoksen virrasta. Otettiin kuvia tosi isoista väinönputkista ja lisäksi annoimme videokameran Kaijalle että he ottaisi vauhdissa kuvaa tiestön kunnosta. Takaisin tullessa oikein nauratti kun yhtäkkiä tuli 60 rajoitusmerkit ja kuopista varoittava merkki:  tiellä koko matkalla mitään muuta ollutkaan kuin kuoppia ja ihan maksimi nopeus oli 30-40 km tunnissa. Xxxx kylän kohdalta käännyimme vasemmalle tavoitteena Pietari - Käsisalmi tie. Tie oli 5-6 kilometriä ihan hyväkuntoista mutta sen jälkeen taas aika heikkoa, mutta Kiviniemeen päästiin. Tässä kohtaa kuohuu Vuoksen upeat kosket ja paikalla on iso rautasilta. Paikalla oli isohko kuppila, mutta ei sieltäkään vessaa löytynyt. Joimme kahvit ja jonkinlaiset pasteijat. Katseltiin kun urheat turistit laski koskea 10 hengen lautoilla => hurjaa menoa. Jatkettiin kohti Käkisalmea. Tie oli nyt isompaa, mutta edelleen pinta paikoin huonossa kunnossa ja aika täristystä. Hotellin haku meni ihmettelyksi. Meille oli varattu Hotelli Sanatorium, jota siinä sitten etsimme. Kävi ilmi että Sanatorium on jonkinlainen puisto, jonka sisällä on hotelli. Soitimme jopa Suomeen ja selvisi että ihan oikealla pihalla ollaan, mutta sisään portista ei päästetty. Meillä ei kuulemma ole varausta ? Taas soitto Suomeen venäjää puhuvalle Elviiralle ja asiaa yritettiin järjestää. Lopultakaan ei siitä hotellista paikkaa saatu vaan jouduimme tunnin ihmettelyn jälkeen vaihtamaan hotelli Korelaan keskustaan. Siellä oli englantia puhuva tyttö resepsuunissa ja homma alkoi toimia. Huoneen hinta 2500 ruplaa (n. 67e) sisältäen aamupalan. Tavarat sisään ja viemään pyöriä parkkiin. Hotellilla ei ollut omaa vartioitua paikkaa joten me veimme pyörät parin korttelin päähän ns. häkkiin, joka maksoi 100 ruplaa per pyörä per yö. Sitten suihkuun, jossa huomasin että venäläisillä on näemmä kuuma/kylmä -asetukset eri puolilla  kuin Suomessa. Lisäksi suihkun lattiakaivo ei vetänyt kunnolla vaan vesi alkoi nousta uhkaavasti. Illalla kävelimme kaupungilla ja etsimme ruokapaikkaa. Eka ei tärpännyt, koska menu vain venäjäksi ja tyttö ei osannut yhtään muuta kieltä. Toinen paikka eli Captain Morgan tärppäsi: nuori tyttö osasi sen verran englantia että alkuruuat, saslikit, oluet yms. tykötarpeet saatiin tilattua. Ruoka oli hyvää ja siististi tarjoiltua => oikein hyvä kokemus. Kävelimme vielä katsomassa pienvenesatamassa Vuoksen puolella ja lopuksi kahvilla hotellin vieressä sijainneessa siistissä kahvilassa. Hotelliin tuli myös porukkaa Forssan-Loimaan seudulta Kivistön bussilla.

Lauantai 19.7 

Aamupalalle päästiin yhdeksältä eli aika myöhään, mutta johtui kuulemma lauantaipäivästä. Pienessä kahviossa aamiainen tarjoiltiin pöytiin: kaurapuuroa, jogurttia, leipää, pasteijaa ja kahvia/teetä. Vähän epämääräinen mutta menetteli paremman puutteessa. Jos olisi halunnut maitoa kahviin, siitä pyydettiin 30 ruplaa lisää !  Haimme pyörät Sepon kanssa säilöstä hotellin eteen ja pakkasimme tavarat kyytiin. Teimme pienen ajelun eli ajelimme koko Käkisalmen läpi ensin itään päin puistoalueen etelälaitaa ja sitten takaisin pohjoislaitaa. Vähän ankea kuva jäi: toisaalta venäläisten rakentamia rappeutuvia valkotiilisiä kerrostaloja ja toisaalta Suomen ajalta olevia hienoja kivitaloja, joista niistäkin osa kiireesti remontin tarpeessa. Tie Käkisalmelta ylöspäin oli mutkaista ja mäkistä asfaltoitua pikkutietä. Parin kymmenen kilometrin jälkeen se muuttui soratieksi ennen Hiitolaa. Oli kyllä karmeaa ajettavaa. Illalla puhuttiin että tästä ei voi tiet enää huonontua => enpä olisi luullut olleeni niin väärässä. Suomessahan sorateitäkin hoidetaan ja ne saattaa olla ihan hyviä ajaa. Täällä ei paljon hoideta ja hoitokin on yleensä vain sitä että ajetaan päälle lisää hiekkaa. Tie on siis osin pehmeää ja siitä johtuen sellaista julmetusti täristävää "tiemestarinkiharaa" on paljon. Isoja monttuja täytetty pehmeällä hiekalla jne. Vällin oli yhteen kohtaan rakennettu uutta asfalttitietä 4-5 kilometriä (ei näkynyt ainakaan meidän kartoissa). Ennen Hiitolaa vaihtui myös ns. Oblastin raja ja siinä kohtaa oli vartiomiehet töissään. Pidimme lyhyen tauon Hiitolassa ennenkuin jatkoimme Kurkijoelle päin. Tie senkuin paheni eli se oli sellaista "työn alla olevaa" eli tietä oli levennetty, paksua rompolia monin paikoin ja kiharaa ihan älyttömästi => selkeää kovaa uraa ei ollenkaan. Pannari kiemurteli tuskissaan ja rystyset valkoisena sai pidellä tangosta kiinni.  Muutaman kilometrin jälkeen oli jo pakettiauto ojassa oikealla puolella: lähtenyt alamäessä juurikin noista kiharoista johtuen kuskin käsistä. Kuski istui astinlaudalla tupakkia poltellen ja ilmeisti apua odottaen. Kurkijoen keskustaan saavuttuamme vedimme parkkiin siihen kirkon paikalle. Siinä oli muuten parkissa Vainion liikenteen bussi Salosta ja kyydissä oli siinäkin loimaalaisia. Filmattiin videolla maisemia ja käytiin kaupasta ostamassa jäätelöä ja juotavaa. Lämpöä alkoi olla riittävästi eli selkeästi yli 20. Seppo lähti nyt ajamaan edellä kun lähdimme etsimään Soskuan kylään johtavaa tienhaaraa Sortavalan tien varrelta. Löytyi helposti ja ajeltiin 2-3 kilometriä kunnes tuli se aukea, jossa tie tekee 90 asteen mutkan vasemmalle. Nyt alkoi jo polttaa. Ajoimme niin pitkälle kunnes tie alkoi loppua. Siinä kohtaa oli venäläisten datsa, josta ensin isä ja sitten poika tuli juttusille. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta poika lähti näyttämään Sepolle tietä talolle. Viipyivät aika kauan ja sitten sinne syöksyi myös se isä mutisten jotain "finski tavarits". Minä ajoin ensin oman pyörän niin pitkälle että hajonnut silta tuli vastaan ja sitten toin vielä Seponkin pyörän samaan paikkaan. Seppo sieltä sitten puolen tunnin päästä tuli: talon paikka oli tiedossa ja hänelle oli esitelty suomea puhuva mummo, joka oli hieman tulkannut venäläisten ja Sepon välissä. Tämä mummo oli siis se finski tavarits. Otimme nyt kamerat mukaan ja lähdimme Sepon äidin kotipaikan taloa katsomaan. Metrisessä heinässä puoli kilometirä ja siellä se oli mäen päällä. Kuvailtiin rakennusta, pihaa, saunarakennusta jne. Sisälle ei yrityksisä huolimatta päästy, niin järeät lukot oli ovissa ja ikkunoissa lankkulaudoitus. Paluumatkalla mummo tuli meitä vastaan ja siinä hieman haastettiin aikamme kuluksi, Kävimme lisäksi katsomassa myös myllypadolla: myllyä ei enää ollut, mutta sähkövoimalaitoksen rakennus oli ja itse pato. Lähdimme siitä sitten paluumatkalle Lopottia eli Kurkijoen keskustaa kohti. Jatkoimme matkaa Sortavalan suuntaan ja saimme ajatuksen käydä katsomassa Vätikän hiekkarantoja. Surkeaa soratietä 9 km suuntaansa ja emme edes kunnolla rantoja nähneet koska eteen tuli yksityisalueen merkiksi puomit. Turha reissu siis oli tämä. Vielä yksi paikka oli tälle päivälle jäljellä eli käydä katsomassa Elisenvaarassa. Vätikän tienhaaran jälkeen alkoi Sortavaln tiellä alfaltti, mutta siltä piti kymmenen kilometrin jälkeen poiketa vasemmalle soratielle. Sitä oli 15 kilometriä ja paikoitellen tosi huonossa kunnossa, ykkösellä ja kakkosella ajettiin. Valtavia pölypilviä kun paikallisia tuli vastaan tai ohitteli meitä. Elisenvaarassa pysähdyiime aseman kohdalla huilaamaan ja ottamaan kuvia patsaista, asemasta ja radasta. Pois lähtiessä heitimme lenkin "keskustassa" ja takaisin samaa reittiä Sortavalaa kohti. Päästyämme takaisin asfalttitielle matka alkoi taas joutua, varsinkin ekat 10 kilometriä oli tosi hyvää baanaa. Juuri ennen Lahdenpohjan keskustaa oli mainos Kafe ja poikkesimme siihen. Tämä oli sikäli poikkeuksellinen paikka että oli myös WC. Palveluasennetta siinä hieman ihmettelimme. Tarjoilija vain palveli edellisiä asiakkaita ja ei ollut huomaavinaan meitä vaikka koko neljän hengen porukka seisoimme tiskillä. Sitten kun ne kaikki oli hoidettu, tuli lopulta meidänkin puheille. Ei olisi suuri asia sanoa että "palvelen edellisiä asiakkaita, palvelen kohta myös teitä". Yritettiin tilata kahvit ja pullat, mutta komeat jauhelihapihvi/perunamuusiannokset tuli. Ennen matkan jatkoa vaihdoimme Sortavalan kaupungin kartan tankkilaukkuun esille ja katsoimme hotellin paikan valmiiksi. Ajoimme suoraan kaupungin läpi ja hotelli Sortavala löytyi heti. Minä ja Seppo taas setvimään huoneita. Recepsoonissa tyttö puhui murtaen suomea ja asiat hoitui aika helposti. "Migratsuunikorttia" siinä hieman ihmeteltiin, muuten kaikki oli selvää. Kahden hengen huoneen hinta 2700 (70e) ruplaa aamupalalla. Pihalta löytyi vartioitu parkki ja saimme pyörät ihan rappusten pieleen. Vartioinnista piti kuitenkin maksaa 70 ruplaa per pyörä (2e). Siisti paikka ja siistit huoneet. Taas kerran suihkuun pesemään päivän ihan konkreettiset pölyt pois ja kaupungille. Kävelimme toiselle puolelle kaupunkia satamaan ja sieltä löysimme ruokapaikan nimeltä Kafe "Kaunis". Meiltä alkoi ruplat loppua ja luottokortti ei kelvannut, mutta eurot kelpasi (tosin melko huonolla kurssilla eli yksi euro = 30 ruplaa vain). Hyvät pöperät kuitenkin ja tarjoilija osasi suomea välttävästi. Muutenkin Sortavalassa suomen kieli on paljon esillä.

Sunnuntai 20.7.

Aamupalalle mentiin kahdeksan maissa. Resepsuunin tyttö puhui että se on bufee-tyyppinen, mutta samanlainen se oli kuin Käkisalmella eli tiskin takana rakennettiin valmiiksi: teetä/kahvia, omenamehu, leipä/voi/juusto, pari nakkia lämmitettynä ja jogurttia. Tavarat pyörille ja matkaan. Vettä tuli jo Sortavalassa muutama pisara. Poikkesimme vielä keskikaupungille apteekkiin ja etsimme bensa-asemaa. Asema löytyi mutta oli kiinni näin aikaisin aamulla. Lähdimme vain sitten ajamaan Värtsilää kohti luottaen että huoltiksia tulee. Vettä tiputteli koko ajan hiljakseen. Kymmenen kilsan jälkeen oli eka, mutta luottokortti ei käynyt ja toisekseen 95E oli loppu. Jatkettiin matkaa aina Ruskelaan yli ja mittari näytti jo ihan tyhjään. Sitten n. 30 kilometria ennen rajaa tuli TKH-asema, jossa sai suoraan tankata luottokortilla => päivä pelastettu. Eka tarkastusasema oli jo 20 kilometriä ennen rajaa. Raja-asemalla asetuttiin jonoon, joka oli rakennettu ennen tokaa puomia. Autoja oli 4-5, mutta ei viitsitty ajaa paalulle. Siinä odoteltiin ehkä puoli tuntia kunnes porukka alettiin taas ottaa sisään varsinaiselle tarkastusalueelle, jossa päästiin katoksen alle sentään suojaan sateelta. Ekalla luukulla hoideltiin autositoumuksen purku ja tullin tyypit tarkasti pyörät. Pyörät (tai lähinnä matkatavarat) syynättiin aika tarkkaan, kaikki kannet ja vetoketjut auki. Toisella luukulla leimattiin passi => tarkastuksesta ulos pihalle ja TAX_free myymälään.  Sen jälkeen oli vielä Venäjän puolella yksi puomi, jossa taas tarkastettiin passi. Suomen puolen tarkastusasemalla töppäiltiin huolella. Tultiin siihen mutta kun puomi oli auki, nostettiin vain kytkintä. Ei päästy kun 50 metriä kun punavalot alkoi vilkkua, seuraava puomi suljettiin ja me siihen nalkkiin välille. Perään tuli rajavartiolaitoksen pakettiauto, josta kaverit totesi ettei tää mikään Ruotsi raja ole, kyllä täällä passit tarkastetaan. Pakun perässä takaisin toista puolta tarkastusalueelle ja sisään passintarkastukseen. Kyllä nauratti kuinka tyhmiä oltiin. Kun sitten matkaan päästiin, ajettiin heti putkeen Tohmäjärvi, Kitee ja sen jälkeen vasta 6-tiellä poikettiin Pajarin kuppilaan. Siitä sitten urakalla kotiin niin että pysähdyttiin vain Viipurinportissa Lappeenrannassa ja Hollolassa ABC:llä. Riihimäelle asti satoi enemmän ja vähemmän vettä. Kotona oltiin puoli seitsemän aikoihin.

Kokemuksia

• tullimuodollisuudet menee aika kivuttomasti kun on täyttänyt kaikki laput huolellisesti ja ei ole isompaa ruuhkaa
• hotellit oli ihan hyviä, aamupalassa on petraamisen varaa kun vertaa suomalaiseen bufee-aamiaiseen
• ruokaa on tarjolla ja ravintoloissa tosi hyvää ==> ei ole ongelma muuta kuin ehkä kieliongelma (hyvä pitää mukana listaa eri ruoista venäjän kielellä => voi vain näytellä mitä haluaa)
• tiet on kyllä surkeita, vain päätiet Vaalimaa-Viipuri-Pietari, Pietari-Käkisalmi ja Sortavala-Niirala on tyydyttävässä kunnossa. Pienemmillä asfalttiteillä runsaasti reikiä ja paikattuja kohtia => tasaista ajouraa ei meinaa löytyä lainkaan. Soratiet vielä surkeempia
• WC ei ole lainkaan vakiovaruste Kafe-baarissa => tämä on syytä varsinkin naisväen tiedostaa !