Vaihdoin pyörän tammikuussa ja sen jälkeen oli selvää että pidempi reissu kesällä pitää tehdä. Olin pitkin kevättä Seppoon yhteydessä ja olimme yhdessä moottoripyörämessuilla. Siinä vaiheessa alustavasti sovimme että Eurooppaan lähdetään. Suunnittelin matkan reittiä suurin piirtein kevään aikana, tilasimme laivalippuja ja etsimme netistä hotelleja yms. Reitti tulisi olemaan samantyyppinen kuin 2004 eli itäpuolta alas Italiaan ja länsipuolta Ruotsin kautta takaisin. Ajankohtana sovittiin kokeiltavaksi kesäkuutta, jotta olisi viileämpi keli ja vähemmän ruuhkaa. Elvi lähtisi ensikertalaisena myös matkaan. Pyörinä oli molemmilla Honda Pan European 2004.

Tavoitteet täyttyivät ihan hienosti. 15 päivää ja vähän yli 6000 kilometriä. Ei mainittavia ongelmia. Elvikin kesti matkaa hyvin, josta osakiitos varmaankin kuuluu Pan Euron hyvälle matkustajamukavuudelle. Kesäkuussa selkeästi vähemmän porukkaa liikkeellä, jolloin esim. edullisen yösijan saaminen oli helppoa (osa hotelleista ja pensionaateista oli jopa kiinni). Kelien puolesta ei käynyt niin hyvä tuuri, sillä Etelä-Eurooppaa koitteli juuri tällöin aikamoinen helleaalto. Normaalin n. +25 sijasta Unkarissa ja Italiassa oli +34 lämpötiloja varjossa. Vettä saimme vain alkumatkasta Puolassa hieman.

Oheisessa taulukossa karkea reittikuvaus:

Oheisessa taulukossa hieman tankkaustietoja ja bensan hintoja:

Tokalla sivulla on yksityiskohtaista tarinaa matkapäivistä.

Lauantai 17.6.2006 Loimaa – Kaunas/Liettua
Lähtö oli viideltä aamulta Loimaalta kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Seppo ja Kaija tulivat meille ja me olimme Elvin kanssa jo valmiina. Meillä oli varattuna liput Eckerö-linen laivaan, lähtö 8.00 ja matkaa siis n. 160 km. Aamu oli viileähkö, pyörän mittari näytteli +10 lukuja. Karkkilassa pikku tauko ja siitä hyvää vauhtia pitäen satamaan. Eckerö-linen jonossa oli aika paljon porukkaa ja jotain hässäkkää parin ison asuntoauton kanssa, meni ainakin puoli tuntia ennenkuin pääsimme check-in:stä läpi. Pääsimme ekana laivaan ja pyörät parkkiin perälle laipion viereen. Ei mitään hihnoja vaan vain kumitpallit eteen ja taakse sekä öljypohjan alle. Kamat kantoon ja varattiin pöytä kahviosta. Laiva oli ihan täynnä ja pitkät jonot tiskeille. Tallinnan päässä purku kesti käsittämättömän kauan ja kello oli puoli yksi kun pääsimme jatkamaan matkaa passi- ja tullitarkastuksen jälkeen. Tuttua tietä ilman ongelmia ajoimme Järvamaalle saakka, jossa tankkasimme Statoil-huoltamolla bensaa koneisiin ja kahvia matkustajille. Pärnun ohitimme vaihteeksi oikulkutietä ja seuraava tauko olikin vasta Latvian rajalla, jossa käytimme hyväksemme WC-palveluita. Oli tiedossa että matkalla on paljon tietöitä, mutta päätimme silti olla kiertämättä Limbazin kautta. Salacgrivan jälkeen oli kaikkiaan 11 liikennevalot. Jonot oli kuitenkin lyhkäisiä ja tiet remottien kohdaltakin asfalttia. Aikaa kuitenkin paloi ylimääräistä. Seuraava tauko oli Saulkrastin ELVI-kauppa, jonne oli pakko poiketa ostamaan sytkäreitä. Lämpö alkoi lähennellä +25. Riikan risteys oli vihdoinkin kunnossa ja matka meni sujuvasti Jelgava/Panevesys –liikenneympyrään asti. Siinä jo varoitettiin että E67/A7 tiellä suoraan Kaunasiin on pitkä kiertotie ja kannattaisi ajaa E77/A8 Jelgavan kautta. Jälleen kuitenkin ajattelimme pääsevämme helpommalla ja valitsimme suoremman tien. Kiertotie oli aika pitkä ja vielä sattui rekka eteen josta ei meinattu millään päästä ohi. Bauskan jälkeen pidimme tauon Statoilin huoltiksella burgerin merkeissä. Statoilin huoltikset on Baltiassa kaikki kuin yhdestä puusta eli samat palvelut => varma paikka poiketa. Samalla ihmettelimme nuorien tyttöjen ajamien coupe-mersujen määrää ==> kenenkähän omistamia pelejä ? Liettuan rajan jälkeen oli 3-4 pitkää tietyötä, joissa lisäksi ajettava kaista oli sorarompoolia, aika pahoja pätkiä varsinkin jos sataisi. Toinen tankkaus 50 km ennen Kaunasia illan jo hämärtyessä. Vanhasta muistista keskustaan lännen kautta koukaten ja Metropolis-hotellin takana oleva parkkipaikka löytyi suoraan, mutta silti kello oli jo puoli yksitoista ennenkuin olimme huoneessa sisällä. Huoneen hinta kohtuulliset 30e sisältäen aamupalan. Minusta tämä Metropolis on pelkkää yöpymistä ajatellen oiva paikka: ihan keskellä kaupunkia, vartioitu parkki, loistava aamupala ja edullinen hinta. Itse hotelli on vahvasti remontin tarpeessa, mutta kyllä siellä suihkut toimii ja uni maittaa. Vielä poikkesimme nurkan takana syömässä pienet pizzat ja huuhtomassa päivän pölyt kurkusta ennen nukkumaanmenoa.

Kilometrit: 731

Sunnuntai 18.6.2006 Kaunas – Lublin/Puola
Puoli kahdeksan aamupalalle, joka on läheisessä 4 tähden Neris-hotellissa. Kamat kasaan ja baanalle ennen yhdeksää. Matkalla E67/A5 tietä rajalle päin tuli jo esimakua Puolan liikenteestä, kun loivassa kurvissa rekka lähti ohittammaan toista vaikka tulimme vastaan. Siinä sitten kaksi rekkaa ja me rinnakkain kurvissa. Onneksi tilaa oli tarpeeksi. Rajalla oli jonoa ja alkoi vielä tihkuttamaan. Sateenvarjojen avulla pärjäsimme suht kuivina. Raja on ns. kaksiosainen ja Puolan puolen jälkeen vedimme parkkiin rahanvaihdon ja kahvittelun ajaksi. Puolan liikenne ei nyt niin hektiseltä tuntunut kuin viimeksi. Elvikään ei sitä niin ihmeellisenä pitänyt ennakkoon kerrotuista kauhujutuista huolimatta. Ehkä sitä jo osasi odottaa ja asennoitua oikein. Suwalki ohi nopeasti ja Augustow:n jälkeen vasemmalle E67/8 tietä kohti Bialystok:ia. Sen jälkeen päivän eka varsinainen tauko kahvilassa. Samassa yhteydessä tuli sopivasti sadekuuro. Tämä tie on hieman pienempi kuin Varsovaan menevä ja kulkee suuremman osan metsien keskellä. Tunnin matkan jälkeen tuli vastaan toinen niin rankka sadekuuro, että oli pakko vetää parkkii huoltoaseman katoksen alle. Pilvisyydestä ja sateesta johtuen lämpötila pysytteli +20 molemmin puolin. Aikamoinen rekkaralli täälläkin, mutta helpotti heti Bialystokin jälkeen kun Varsovan liikenne jäi pois. Matka jatkui 80-100 nopeudella alaspäin tietä numero 19 ja saavuimme päivän päätteksi Lublinin kaupunkiin. Minulla oli pari hotellia katsottuna netistä, mutta ei ajo-ohjeita. Ajoimme suoraan keskelle kaupunkia ja vähän siitä oikealle yrittäen etsiä Huzar-nimistä hotellia. Hetikohta olimme kuitenkin ihan hukassa ja sattumalta näin puiston puiden välistä motellin kyltin, PZM Motel => ajettiin sen pihalle ja kysymään paikkaa. Tuurilla vastaanoton tyttö jopa osasi englantia ihan hyvin ja kertoi kaksion maksavan 40e. Buukkasimme sisään ja tyttö vielä neuvoi ystävällisesti viemään pyörät viereisen Shell-huoltamon pihalle. Veimme ne sinne ja myyjät lupasi ilman korvausta katsella niiden perään yöllä. Suihkun jälkeen kaupungille ja vastaanotosta saatujen ohjeiden mukaan löysimme vanhan kaupunkin keskustan ja sen kävelykadun. Siitä hyvä ruokapaikka ja pihvit kehiin. Kävely takaisin hotellille ja nukkumaan. Hotellissa oli muuten jonkinlainen tanssikapakka alakerrassa, jossa suhteellisen iäkäs porukka tanssi elävän musiikin tahdissa ihan suomalaiseen malliin paritanssia. Lopettivat sentään ihan ihmisten aikaan että saatiin nukuttua.

Kilometrit: 494 (1225)

Maanantai 19.6.2006 Lublin – Tatraska Lomnica/Slovakia
Aamupala oli hieman karu ja yhteisen kielen puuttuessa ei oikein tultu juttuun. Kamat kasaan ja baanalle taaskin jo ennen yhdeksää. Tie 19 edelleen kohti etelää löytyi helposti ja olimme parin tunnin päästä jo Rzeszow:ssa, jossa pidimme tauon yhden tavaratalon parkkipaikan varjossa. Samalla tuli tehtyä paikallishankintoja. Matkalla poikkesimme ”korpi-baariin” (keskellä korpea erittäin hieno ja uusi baari/ravintola), jossa työttömät känniset lipittivät kaljaa terassilla. Muutenkin tällä reissulla kännisiä tuntui tuolla itäpuolella olevan enemmän kuin viimeksi. Ostelimme jäätelöä ja täydensimme juomavarastoja. Lämpötila oli jo noussut yli +25 asteen. Maisema alkoi muuttua mäkisemmäksi lähestyttäessä Tatran vuoristoa ja ajoimme mutkaista tietä E371/9 kohti Slovakian rajaa, joka sijaitsee aika jyrkässä mäessä. Helposti läpi ja rahan vaihtoa. Päästyämme Svidnik:n kaupunkiin tankkasimme pyörät SlovaNaft-huoltiksella. Lisäksi viereisessä kuppilassa joimme kahvia. Se oli kyllä tiukassa eli myyjä ei oikein ymmärtänyt että kahvia. Katsellessamme muuta porukkaa huomasimme heillä väkevät kupeissa. Taisimme siis olla hieman väärässä paikassa. Kahvit kuitenkin tuli, mutta niin karmeat että juomatta jäi suurimmaksi osaksi. Valitsimme jatkossa tien numero 77 oikean kautta Popradiin päin. Hieman huono valinta eli tie oli2007-04-04 22:37enkään ihmeellinen. Poikkesimme jälleen paikalliseen baariin Stara Lubovna:n jälkeen tarkoituksena syödä jotain suolaista. Yhteistä kieltä ei löytynyt millään ja tytöt ei oikein ymmärtäneet tarpeitamme. Otimme pelkät kahvit ja pussin perunalastuja. Olin netistä löytänyt Tatraska Lomnica –nimisen laskettelukeskuksen ja ajettelimme siellä olevan kesällä halpoja hotellihuoneita huokeaan hintaan. Pätkittäin tiet oli erittäin huonoa, mutta perille tultiin. Heti etuvasemmalla näkyi Best Western hotelli Tulipán. Lista hinta oli 69e/2hh, mutta keskustelun ja tinkauksen jälkeen se tippu 50e/2hh. Kysyin sen hintaa ja sitten lähistöllä parin muun hintaa. Otimme kuitenkin sitten BW:n. Omistaja oli oikein höveli kaveri, opiskellut jenkeissä ja englanti oli hyvässä hallinnassa. Kertoi koko keskuksen historian. Itävalta-Unkarin hallitsija Maria Teresia kypsyi 1900-luvun alussa kun maan aateli kävi häviämässä rahojaan Ranskan ja muiden maiden casinoissa. Hän päätti rakennuttaa casinon ja teki sen juuri tänne. Rakennus on edelleen olemassa hotellina korkealla rinteessä ja restauroidaan parhaillaan. Homma sai tulta alleen ja aateli alkoi rakennella itselleen omia huviloita alueelle è alueesta alkoi kehittyä korkeatasoinen aatelin lomapaikka. Meidän asumamme hotellin oli aikanaan omistanut juutalainen kauppias, joka kaasutettiin Auschwitch:ssä. Kommunistien aikana valtio otti rakennuksen haltuunsa, mutta se palautui ulkomailla asuville sukulaisille 90-luvun alussa. Heiltä kaveri oli sen ostanut ja parin vuoden paperisodan jälkeen tehnyt remontin. Koko aluetta on samalla kehitetty kesälomanviettopaikasta siis myös laskettelukeskukseksi. Kaveri lämmitti ja esitteli meille koko alakerran saunaosastonsa, joka oli meille melkoinen kokemus. Kaikki kerralla sisään lakanat päällä ”maan tavan mukaan”. Ensin infrapunasaunaan vartiksi, sitten turkkilaiseen vartiksi. Välillä porealtaaseen ja vilvoitteluhuoneeseen. Lopuksi ns. kuivaan saunaan, joka siis oli suomalaistyyppinen kiukaineen. Kaiken kruunasi hämärä valaistus ja aavemainen rauhoittava musiikki. Kyllä oli kaveri satsannut saunaosastoonsa. Illan lopuksi olimme vielä syömässä maittavan aterian, jonka loihti talon huippukokki. Unohtumaton ilta.

Kilometrit: 413 (1638)

Tiistai 20.6.2006 Tatraska – Eger / Unkari

Aamulla upea aamupala, vain meille tehty. Ajelimme viileässä aamussa kohti Popradia tietä 67. Matkalla oli aika monenlaista rakennustyömaata: hotelleja, golf-kenttä yms. Popradin jälkeen tie 67 Roznava:n suuntaan alkoi olla mukavan mutkaista, kulki puustoisessa solassa ja nousi välillä ylös vuorille. Pikku hiljaa laskeudetuttiin alaspäin Unkarin rajaa kohti. Keli alkoi olla aika kuumaa, vaikka aurinko meni pilveen, ajoviimassa näytti +29. Unkarin rajan ylitys oli helppo ja samalla vaihdoimme Slovakian rahat forinteiksi. Alkuvaikutelma Unkarista täältä suunnasta oli aika lohduton: pieniä likaisia kyliä, ihmiset pääosin mustalaisten sukuisia tummia ryysyläisiä, rakennukset heikossa kunnossa. Tie oli mukavaa mutkaista, mutta muutama törttö autoilija tuli vastaan väärällä kaistalla tiukassa mutkassa. Pikkuhiljaa näkymät alkoi parantua ja saavuimme Egeriin hyvissä ajoin jo ennen kolmea. Ajoimme vain suoraan kaupungin keskustaan, josta yritin löytää turisti-infon. Eksyttiin hieman opasteista jossain vaiheessa ja heitimme sitten parkkiin OMV-huoltikselle miettimistauolle. Tämän jälkeen meillä oli jonkinlaista johdatusta. Tuskin olimme ehtineet pysähtyä, kun tuli kaveri selittämään ”tarvitsetteko yöpaikkaa”. Näytti esitettä ja kertoi vaimonsa osaavan hyvin saksaa. Itse ei osannut kuin sanan sieltä täältä, mutta esite oli. Paikka olisi muutaman korttelin päässä. Katsoimme toisiamme ja todettiin että ei kai tässä mitään menetä eli mennään katsomaan. Kaveri ajoi parin pienen poikansa kanssa edellä ja me perässä. Löytyi sievä omakotitalo, jonka yhteydessä pensionaatti. Esiteltiin huonevaihtoehtoja ja kyseltiin hintoja. Ulkorakennuksessa pieni huone 30e, vähän isompi 36e. Me kun siinä vähän emmittiin ja kerrottiin olevamme Suomesta, vaimo tarjosi että pääsette 36e päärakennuksen yläkertaan parhaisiin huoneisiin. Tässä toimi selkeästi se, että ei ollut sesonkiaikaan liikkeellä. Tarjoukseen me sitten tietysti suostuimme. Pyörät talliin, kamat sisään, suihkuun ja kävellen kaupungille. Kävelykadulla pyörimme ja kävimme syömässä. Puiston läpi kävelimme takaisin aika pitkän matkan itse asiassa. Illalla suunnittelimme seuraavan päivän reittiä yläkerrassa olleessa keittiötilassa.

Kilometrit: 209 (1847)

Keskiviikko 21.6.2006 Eger – Balaton-järvi
Aamupala oli katettu pihassa olleeseen grilli-katokseen. Pöydässä oli kaikki muut tarpeet, mutta ei sämpylöitä. Olimme hieman aikaisessa luvatusta ajasta ja mietimme että johtuu varmaan siitä. Aikamme ihmeteltiin ja mietittiin pitäisikö kysyä. Lopulta emäntä juoksi kovaa vauhti ja kovasti anteeksi pyydelleen kertoi unohtaneensa tuoda sämpylät. Menimme sisään maksamaan huoneita ja juteltiin jatkosta. Isäntä neuvoi että Budapestiin ei kannata mennä jos ei juuri välttämättä halua: paljon autoja, ruuhkia, kuumaa. Kerroimme suuntaavamme Balatonille ja vaimo kertoi veljensä Tibor Huszarin asuvan Balatonfüred:ssä. Hän soitti sinne, kertoi meidän olevan tulossa ja antoi ajo-ohjeet => meillä olisi siis yöpaikka jo tiedossa seuraavaksi yöksi. Kamat kasaan ja pyörille. Seppo otti pikku pojat vielä pyörän päälle ja pääsivät hieman kaasuttamaan Hondaa. Voi sitä lapsen autuasta ilmettä. Ajoimme etelään päin moottoritien yli ja siitä tietä 31 pustan läpi kohti Kecskemét:iä. Olimme jo alunperin todenneet, että tällä helteellä ei Budapestiin lähdetä pyörimään. Kuumaa oli, paikoitellen pyörän mittari näytti + 33 ajoviimassa. Matkalla tankkasimme Agib-huoltiksella Jaszjakohalma:ssa ja poikkesimme Ketskemét:ssä Mäkkäriin. Tällä helteellä se oli hyvä valinta, koska se on ilmastoitu ja lisäksi sattui hyvin englantia puhuva tyttö kassalle. Olimme viiden jälkeen Balatonin pohjoispäässä. Balatonfüred ja yöpymispaikka löytyi helposti. Samantapainen pensionaatti, jossa yhden sakupariskunnan lisäksi olimme ainoat asukkaat. Kaksion hinta ilman aamupalaa 30e. Rakennuksessa oli yhteiskeittiö, jossa sai itse vääntää aamupalaa. Kävimme läheisessä ABC minimarketissa hakemassa juomaa ja purtavaa aamuksi. Illalla kävelimme Balatonin rantaan vilvoittelemaan varpaita ja syömään. Illalla katsoimme hieman telkkaria yhteisessä tilassa ja suunnittelimme seuraavan päivän reittiä.

Kilometrit: 332 (2179)

Torstai 22.6.2006 Balaton – Pula / Kroatia
Nautimme omia eväitä yhteiskeittiössä. Kamat kasaan ja pyörille. Isäntä Tibor itse tuli vielä hyvästelemään. Kyselimme lämpötilasta ja hän kertoi olevan poikkeuksellisen kuumaa kesäkuun ilmaksi, normaalisti pitäisi olla n. +25. Ajoimme ensin Balatonin pohjoisrantaa länteen päin tietä 71. Kahvilla ja kuvia ottamassa vielä eteläpäässä järveä. Siitä Kroatian rajalle vanhaa tietä E71/7 pitkin. Raja Leteneyn kohdalla oli kaksiosainen eli Unkarilla ja Kroatialla oma tarkastupisteensä. Rajan jälkeen tankkaus INA-huoltiksella, rahan vaihtoa ja pienet pizzan palat syömään kahvilaan. Olimme päättäneet ajaa maksullista moottoritietä Rijekaan eli baanalle ja putket kuumiksi. Tunnissa olimme Zagrebin seudulla ja se pätkä maksoi 36 kunaa (kuna on noin mummon markka eli hinta n. 7 euroa). Huoltiksella tauko ja jatkoimme matkaa. Huoltiksella oli lauma paikallisia juppeja, joilla oli allaan viimeisen päälle Ferrarit ja Porschet. Hieman rehvakasta touhua, mutta kyllä minullakin olisi suu messingillä jos olisi tuollaiset pelit alla. Toinen tunti niin laskeuduimme Rijekan kaupungiin. Tämä pätkä maksoi 56 kunaa. Jatkoimme vanhaa tietä 21 kohti Pulaa, joka oli tavoitteemme. Matka oli noin 70 km, mutta kyllä kesti kauan. Vanha tie kiemurtelee koko rannikon matkan ja jatkuvasti pientä kylää ja turistikohdetta => eteni tosi hitaasti. Jos on kiire kannattaa valita Istrian niemimaan keskeltä menevä uudempi tie D3. Illan suussa saavuimme Pulaan ja ajoimme suoraan keskustaan ja tuurilla ihan turistitoimiston eteen rannassa. Toimisto ei kuitenkaan ollut jostain syystä enää auki. Pienen tauon jälkeen ajoimme pari lenkkiä kaupungissa, mutta hotelleja näkyi tosi vähän. Kävimme katsomassa yhtä hotellia kauempana kaupungista, mutta palasimme takaisin. Kyseltiin kortteja kioskista ja samalla kaveri kertoi pari hotellia löytyvän ihan parin korttelin päästä. Tsekkasimme ne ja otimme halvemman eli nimeltään OMIR. Hieman remontin tarpeessa oleva, mutta ilmastoitu kaksio aamupalalla ihan keskustassa 62e tuntui ihan ok hinnalta. Pyörät tosin joutui jättämään kadulle. Kamat sisään ja suihkun jälkeen kaupungille. Pulassa on iso colosseum, jossa otimme kuvia. Samana iltana oli Kroatia-Australia jalkapallo-ottelu MM-kisoissa ja baareista oli kannetttu televisiot ulos ja porukkaa paljon liikkeellä. Meno oli paikoitellen aika villiä, mm. paukkupommeja räjäyteltiin. Olimme syömässä yhdellä terassilla, jossa yksi reissun ainoista kerroista ei kelvannut luottokortti.

Kilometrit: 531 (2710)

Perjantai 23.6.2006 Pula – Venetsia / Italia
Aamupala oli hieman köyhä, mutta alkuun päästiin. Nopeampaa uutta tietä D21 kohti Sloveniaa, matkalla tankattiin ARCUS-huoltiksella. Matkalla oli iso silta, josta kerättiin myös maksu. Slovenian rajalla ensin jonotusta Kroatian puolella ja vielä pitempi jono Slovenian puolella, kovassa helteessä ei mitään hauskaa puuhaa. Slovenia oli äkkiä takana ja Italian raja meni helpommin. Ohitustietä Triesten ohi, matkalla näimme Wärtsilän tehtaat, jonne moottorivalmistus Turusta siirrettiin. Näytettiin keskisormea. Ennen maksullisen moottoritien alkua pudotimme alas ja jatkoimme eteenpäin SS14-tietä. Tauko Lasagnea syöden puolen päivän jälkeen. Lämpöä oli taas iltapäivällä enemmän kuin riittävästi eli mittari huiteli +33. Olin jo eilen polttanut kämmenien päälliset, koska ajoin ilman käsineitä. Nyt alkoi käsissä olla jo tosi tuskaa auringon paisteessa. Olimme päättäneet etsiä hotellin hyvissä ajoin ennen Venetsiaa. 20 km ennen oli hieman sivussa kylä nimeltä Quarto di Altino, ajelimme sinne. Vähän oli nihkeätä löytää mitään järkevää paikkaa ja lopulta päätimme hyväksyä hieman kalliimman hotellin. Hotelli Ambra, kaksio 80e aamupalalla. Oli ilmastointi ja huoneet hienoja, meillä mm. Jacuzzi eli poreallas kylppärissä. Suihkuun, kevyemmät vaatteet päälle ja vain ajotakilla varustettuna kohti Venetsiaa. Piti ajaa hieman oikoseen, mutta tietenkin eksyimme ja vasta moottoritiellä vierailun jälkeen pääsin uudelleen ”kartalle”. Ajoimme suoraan ihan perille Venetsian keskustaan. Mietimme voisiko pyörät jättää vain parkkialueelle vapaaseen tilaan, mutta päätimme lopulta viedä ne parkkitaloon, 1.5e / tunti. Kypärät ja takit laukkuihin ja kävelemään. Yllätys ainakin minulle oli että Venetsia on niinkin iso alue. Sitä ei millään kaikkea kävele läpi yhdellä kertaa. Päätimme katsoa Marcuksen aukion ja pari muuta kohdetta. Illan jo hämärtyessä ennen yhdeksää söimme pizzat yhdellä terassilla. Lähtiessämme ajamaan takaisin hotellille oli jo täysin pimeää. Vähän oli outoa ajella pimeässä ja kevyissä varusteissa. Lisäksi paikalliset rekoista lähtien ohitteli kun yritimme ajella hieman hiljempaa. Suunnistuskaan ei mennyt ihan putkeen vaan ajoimme pari kilometriä ohi. Joimme vielä juhannusaaton kunniaksi oluet hotellin terassilla. Illalla valelimme kämmeniini kortisonisalvaa ja virittelimme päälle Duoder-keinonahat. Olivat nimittäin aika karmeaan kuntoon kädet palaneet.

Kilometrit: 335 (3045)

Lauantai 24.6.2006 Venetsia – Garda-järvi/Riva
Erittäin hyvä bufee-tyyppinen aamupala, jota tähän hintaan sopi odottaakin. Lämpimässä aamussa päätimme ajella moottoritietä E70/A4 Garda-järven eteläpäähän. Ajelimme 120-130 vauhtia ja liikenne sujui meistä aika rauhallisesti vaikka oltiin Italiassa. Tankkaus ja tauko matkalla. Tankkauksen rahastava kaveri kertoi hänellä olevan serkun Jyväskylässä ja toivotteli hyvää matkaa. Maailma on pieni. Moottoritieltä alas Desenzanon kohdalla ja kohti Salo:n kylää Gardan länsisivulla. Älyttömän kuumaa edelleen ja käsiä poltti. Poikkesin puutarhakauppaan, ostin puutarhakäsineet, joista leikkasin sormet pois. Nyt ei aurinko enää polttanut ja tuli muutenkin näppärät ajokäsineet kuumalle ilmalle. Tie Gardan länsirannalla on mukavan mutkainen ja pieniä tunneleita täynnä. Pikkuhiljaa edeten olimme iltapäivän lopuksi Riva:n kaupungissa aivan Gardan pohjoiskärjessä. Ajoimme rantaan ja turisti-infosta muutaman hotellin numero ja katsomaan. Vähän oli kalliin puoleista eli 3 tähden hotellit n. 40e / nuppi. Valitsimme lopulta yhden tähden hotellin hieman sivummalta ylhäältä mäestä, nimeltään Orchidea. Kaksio 50e aamupalalla, ihan siistit huoneet mutta ei TV eikä ilmastointi tietenkään. Kävimme pyörillä paikallisessa COOP-kaupassa tekemässä paikallishankintoja. Illalla kävelimme uudelleen alas syömään, yllätys yllätys pizzaa. Vieressä oli italialaiset polttarit, joissa tuntui olevan sama tavoite kuin Suomessa eli nolata tuleva sulhanen mahdollisimman paljon. Kortteja osteltiin ja kauppoja kierrettiin. Juuri kun piti alkaa nukkumaan alkoi salamointi ja puolen tunnin päästä kova ukkossade, jota kesti aamuun saakka.

Kilometrit: 231 (3276)

Sunnuntai 25.6.2006 Riva – Silandro
Aamupala oli ihan hyvä yhden tähden hotelliksi. Sade taukosi siinä samalla eli pääsimme lähtemään poutaiseen säähän. Lähdimme Rivasta pohjoiseen tietä numero SS45bis pitkin, siitä 237 ja 239. Bongasimme kaupungilta matkalla pankiautomaatin ja täydensimme hieman käteisvaroja. Ilma oli mukavan raikas ajaa sateen jäljiltä. Alpit alkoi pikku hiljaa jo hahmottua ja otimme ekan kuvaustauon aika pian. Pääkohde on Passo di Stelvio, jonne matkalla oli tarkoitus ajaa pikkutietä Bormioon. Reitti vei kuuluisan Madonna di Campiglion laskettulukeskuksen läpi ja pidimme siellä ekan tauon. Dimarron kohdalta vasemmalle Ponte di Legnon kylää kohti tietä 42. Vähän oli vaikeuksia löytää SS300 tienhaaraa kylän kohdalla. Ajoimme kylän ohi, yritimme löytää kylältä tietä ja lopuksi piti ajaa takaisinpäin. Kyllä se tienhaara yhdessä kurvissa oli, mutta erittäin pienellä kyltti Bormio ja ei mitään tiennumeroa. Tie eli tämä SS300 oli kyllä erittäin mielenkiintoinen. Normaalin oloinen ylösnouseva serpentiinitie, mutta erittäin kapea, paikoitellen huono pinta ja ei paljon kaiteita näkynyt. Henkilöauton pystyi juuri ja juuri ohittamaan, mutta reitille eksyneidenn asuntoautojan kanssa oli mielenkiintoisia kohtaamisia. Ei siis mikään vauhdilla ajettava tie vaan osittain ajettiin pitkät pätkät ykkösellä. Todella seikkailutie. Jälkeenpäin huomasimme, että tätä kutsutaan nimellä Passo di Gavia. Tietä noustiin ylös 2600 metriin, jossa oli taukopaikka kahviloineen. Porukkaa oli aika paljon liikkeella eli paikka on tunnettu. Sitten samanverran alaspäin Bormion kylään. Eksyimme ko. tielle puoli vahingossa katsoessamme lyhintä tietä Bormioon, mutta voin suositella tätä melkoisena kokemuksena kaikille. Matkalla sattui myös pieni kaato. Pysähdyin ottamaan kuvia tien pieleen ja Seppo perässä tulleena ajatteli ajaa pyörän kokonaan pois tieltä sivussa olleelle sora-alueelle. Oikea jalka petti pehmeässä hiekassa ja nurin mentiin. Pyörä kaksissa miehin ylös ja onneksi vauriot jäi vähäisiksi: pieni lommo pakoputkessa ja kaatumatuki naarmuilla. Bormiossa yritettiin tankata, mutta kylällä ekaksi eteen tulleen huoltiksen automaatti oli jumissa. Laskimme että bensan pitäisi riittää Stelvion keikka eli jatkoimme matkaa tietä 38. Passo di Stelvio on maineensa veroinen eli huimaa serpentiininousua ylös kahteen kilometriin ja toista puolta alas. Olimme kylläkin niin innoissamme tuosta Passo di Gaviasta, että se hieman latisti Stelvion näkymiä. Lisäksi ollessamme ylhäällä syömässä pikku purtavaa, tuli yhtäkkiä sateenuhka päälle ja lähdimme kiireesti alas. Bensakin oli hieman vähissä. Osittain sateessa ja samalla bensan loppumista peläten loruttelimme rauhallisesti alas. Ekasta kylästä löytyi heti bensa-automaatti ja saimme lisää menovettä. Sadetta oli vieläkin ilmassa ja päätimme hakea jostain nopeasti yösijan. Vähän ennen Silandroa pienessä kylässä oli viitta Frei Zimmer. Sen päästä löytyi hieno alppimallinen pensionaatti ja kun hinta oli 24e per nuppi niin sisään vaan. Emäntä ei puhunut kuin saksaa joten pakko oli yrittää sönkätä. Miltei tyhjä oli tämäkin eli pari muuta asukasta meidän lisäksi. Ei ollut ruokaa tarjolla, mutta emäntä kehotti menemään kylälle paikkaan Festival. Luulimme sitä joksikin ravintolaksi, mutta siellä olikin paikallinen kyläjuhla. Oli elävää musiikkia, tanssilattia, läjä pöytiä ja erilaista ruokaa ja juomaa tarjolla muutamasta kojusta. Aika nopeasti selvisi humpan juoni eli yhdestä kojusta ostetaan erilaisia lipukkeita, joilla sitten voi ”ostaa” ruokaa kojuista. Pian istuimmekin jo pöydässä olutta ja pientä purtavaa nenän alla. Liikkeellä oli iso lauma kylän asukkaita ja kaikki ikäryhmät tuntui olevan edustettuna. Alue on saksankielinen vaikka Italiassa ollaankin ja touhu oli siksi hyvin saksalaistatyylistä. Musiikkikin olisi ollut ihan tanssittavaa. Illalla kävellessämme takaisin yöpaikkaamme huomasimme juhlintaan liittyvän hienon valoilmiön. Läheisten vuorien huipuille oli sytytetty valtavia soihtuja ja vuoren rinteisiin oli samanlaisista soihduista tehty sydämenkuvia ja ristejä. Matkan huomioon ottaen kuvioiden täytyi olla tosi isoja, kymmenien metrien kokoisia. Todellä upean näköisiä ja mieleenpainuva näkymä tämäkin.

Kilometrit: 250 (3535)

Maanantai 26.6.2006 Silandro – Kriml / Itävalta
Erittäin tukeva saksalaistyylinen aamupala. Aamun aluksi ajoimme Meranoon ja siellä kävimme kauppakeskuksessa täydentämässä muonavarastoja. Merranosta lähtiessä suunta oli tie 44 Jaffenpass, mutta kyllä oli vaikeuksia löytää oikea reitti ulos kaupungista. Parin ketunlenkin jälkeen ja yhtä saksalaisporukkaa seuraamalla se lopulta onnistui. JP:n aloituskohtaan saavuttaessa liikenne pysähtyi St. Leonhard:n kylän kohdalla täysin. Odottelimme aikamme ja ajoimme sitten jonon ohi keulaan katsomaan mikä mättää. Ja mikäs se siellä muuta kuin polkupyöräkilpailu menossa JP:n suuntaan mäkeä ulos. Näytti kestävän sen verran pitkään, että heitimme parkkiin kun kohdalla sattui olemaan kahvila. Runsaan puolen tunnin jälkeen liikennettä alettiin päästää reitille. Siinä kävi niinkuin pelkäsin että heti viiden minuutin ajon jälkeen saavutimme letkan peräpään. Poliisit kuitenkin näytti että ohi vaan mutta ajakaa varovasti. Siinä sitten ajelimme Jaffenpassille ylös pyöräkilpailun seassa ohitellen ainakin sata polkupyörää. Ihan kivaa koukkailua. Huipulla otimme vähän kuvia ja jatkoimme aika nopeasti ettei kaikki pyöräilijät pääse taas edelle. Alamäessä pyöräilijät tuli kyllä huimaa vauhtia, yksi kaveri jopa veti meidän ohitse kun ajelimme tiukassa kurvissa 70. Matkalla oli varoituskylttejä prätkämiehille. Ehkä ihan aiheesta, ainakin Stelviolta alas tullessa melkein joka kurvissa oli päivämäärä, nimi ja ristin kuva eli henkeä oli heitetty. Tässä kyltti Saksasta ja tässä toinen. Alas päästyämme Vipitenosta otimme suunnan Brennerin solaan ns. vanhaa tietä . Ihan kiva mutkainen tie ja ei ollut paljon ruuhkaa, koska valtaosa liikenteestä käyttää paikoitellen upeasti korkealla kulkevaa moottoritietä. Italian ja Itävallan rajaa ei juuri edes huomaa ja hupsista olimme Itävallassa. Poikkesimme ekaan ruokapaikkaan ja söimme pienen päivällisen (siis sen piti olla pieni). Moottoritietä vältellen kohti Insbruck:ia ja sieltä oikealle 171 tietä. Kun ei käytä moottoritietä, I:n ohitus oli aikamoinen kiertely ja kaupungilla ei juuri viittoja näkynyt. Auringon avulla suunnistaen koillis-itä suuntaan osasimme kuitenkin ulos. Kuumuus alkoi taas vaivata ja ajamisesta hieman maku mennä. Jenbachin kylän jälkeen käännyimme oikealle tielle 169 eli suuntana Gerloksen Alpenstrasse. Huoltiksella ennen Zell am Zilleriä pidimme taukoa kun kuumuus tuntui läkähdyttävän kokonaan, mittarissa oli jälleen yli +32 ajoviimassa. Ylös noustessa alkoi lämpö laskea ja ajo taas maistui. Alpenstrasse on maksullinen mutta hintansa väärtti. Ylhäältä katselimme alas laaksossa näkyvää yhtä Euroopan isointa vesiputousta. Ajelimme alas Kriml:n kylään ja päätimme ottaa yösijan täältä. Heti ekassa alppityylisessä pensionaatissa Gästehaus Waltl oli tilaa yllin kyllin, erittäin ystävällinen englantia puhuva nuori emäntä ja hinta sopivan tuntuinen 27e / hlö. Illalla käytiin vesiputouksella kuvaamassa ja syömässä pientä iltapalaa.

Kilometrit: 243 (3768)

Tiistai 27.6.2006 Kriml – Ruhpondingen / Saksa
Aamupala jälleen aivan mainio. Viereisestä liikkeesta vielä pari korttia ja sitten matka jatkuu. Olimme turistioppaasta bonganneet paikan nimeltä Kaprun, jossa on jokin iso pato ylhäällä vuorten välissä Jatkoimme tietä 165/168 itään päin ja juuri ennen Zell am Seen tienhaaraa oikealle Kaprun. Mutkaista hienoa tietä ylös, mutta pettymykseksemme padolle ei voikaan itse ajaa perille saakka vaan pitäisi käyttää linja-autoa. Ei oikein huvittänut täysissä tamineissa lähteä sille reissulle è ostimme vain kortteja ja takaisin päin. Matkalla poikkesimme SPAR-kauppaan tekemään paikallishankintoja ja törmäsimme suomalaisssyntyiseen Johanna-rouvaan, joka pitää pensionaattia juuri Kaprun:ssa ( www.johannahof.at ). Käski kovasti käymään. Jatkoimme edelleen itään päin kohteena Werfen ja jääluolat. 311 tietä Bischofshofen ja sen jälkeen löytyikin Werfenin kohdalla viitoitus. Noustiin erittäin mutkaista ja jyrkkää tietä (paikoin luki kyltissä 21 % nousu !!) ylös vuorelle. Porukkaa parkkipaikalla ihan sairaasti ja lämpöä +34. Rakennustöidden takia olisi pitänyt kävellä puoli kilometriä köysiradan aloitusasemalle ja sen päätepisteestä kävellä vielä kilometri. Taas joutui tällä lämmöllä ja näissä tamineissa sanomaan no_can_do. Pudottelimme takaisin alaspäin ja poikkesimme kahville/jäätelölle rinteessä olleeseen kahvilaan. Turistioppaasta olimme myös lukeneet, että moottoripyöräilijöille on mukava reitti ajaa Bischofshofen:sta tietä 164 St Johann nimiseen paikkaan. Ajoimme sen läpi. Eka pätkä oli tosi hienoa pätkää, jossa noustiin taas ylös vuorille. Toka pätkä Saalfelden – St. Johann ei ollut niin mielenkiintoinen, koska tie kulki koko ajan alhaalla solassa. St. Johann:sta kohti pohjoista ja Saksaa. Pikkuteitä pitkin ajoimme Ruhpoldingiin asti. Siellä turisti-infoon ja saimme parin hotellin tiedot. Ekassa ei ollut kukaan paikalla ja lähdimme katsomaan toista. Matkalla alkoi ihan infernaalinen sade ja äkkiä pyörät paikallisen Siwan eli Penny-marketin lipan alle. Odottelimme sateen loppumista ja kävimme ostoksilla. Toinen paikka oli täynnä, mutta nyt sain puhelimella kiinni ekan hotellin omistajattaren. Sinne takaisin ja hotellin ainoina asiakkaina saimme hyvät huoneet. Hotelli Bellevue oli siis täysin tyhjä eli omistaja kehoitti ottamaan baarikaapista olutta jos tulee jano ja laittamaan ulko-oven kiinni. Illalla syömässä paikallisessa pubissa ja katsomassa hieman jalkapalloa.

Kilometrit: 273 (4041)

Keskiviikko 28.6.2006 Ruhpolding – Oberwiesentahl
Olimme ainoat asukkaat aamupalalla, joka oli saksalaisen täydellinen. Kävimme katsomassa ampumahiihtostadionia, mutta se oli suljettu. Valitsimme pienemmän tien Inzell:n kautta, josta ensin Traunstein. Siitä Trostberg, Altötting ja Eggenfelden. Siitä tietä numero 20 kohti Cham:ia ja Tsekin rajaa. Rajalla pysähdyimme vaihtamaan rahaa ja tytöt testasivat kiinan tyttöjen toiletin siisteyden. Siitä koti Plzen:n kaupunkia. Elintaso putosi selvästi ja nigth-bar kylttejä alkoi näkyä. Rekkaliikenne haittasi sinällään melko hyväkuntoisella tiellä ajoa. Ajoimme suoraan Plzen keskustaan ja torille parkkiin. Kun ei mitään ihmeelistä keksitty päätettiin jatkaa eteenpäin tietä 27 Chomutovin suuntaan. Tie oli huonompaa ja rekat edelleen riesana. Muutenkin Tsekistä alkoi tulla aika negatiivinen kuva. Mitään ihmeellistä katsottavaa ei maisemien puolesta ole. Tiet olisi ihan ajettavissa, mutta älytön rekkaralli pilaa senkin ilon. Turismia ei ole paljon ajateltu, ellei oteta huomioon noita jo edellä mainittuja palvelulaitoksia. Aika alakuloinen tunnelma jäi. Ehkä joku Praha ja muutama muu isompi paikka kaupunkiloman merkeissä on sitten toista maata. Tie 16 risteyksessä pidimme tauon kahvin ja jäätelön merkeissä. Heti sen jälkeen oikaisimme vielä pienempää tietä kohti Kadan:n kaupunkia. Sieltä tietä 13 Karlovy Vary:iin. Täällä yritimme löytää kortteeria, mutta huonoin tuloksin. Paikalliset kertoivat ettei kaupungissa kovin montaa paikkaa ole ja osa ei suostu majoittamaan moottoripyöräilijöitä. Yhteen pensioon yritimme, mutta kielitaidon pettäessä sekin kaveri pisti luurin korvaan portilla. Olimme 20 kilometrin päässä Saksan rajasta ja päätimme ajaa sille puolelle vielä ennen pimeän tuloa. Tie nousee aika jännää reittiä ylös vuoristoon, jossa on rajanylityspaikka. Passit tarkistettiin parikin kertaa, mutta yli mentiin. Poikettiin heti ekaan kylään eli Oberwiesentahl. Nyt vasta tajuttiin että ollaan entisessä Itä-Saksassa, jossa pensionaattiverkosto ei ole vielä niin kehittynyt kuin länsipuolella. Pari pensionaattia oli tyhjänä ja yhdestä ei kukaan vastannut. Paikkakunnalla on paljon talviurheilupaikkoja ja sen kautta muutama iso hotelli ja mm. Jens Weisflog Apartementos. Kävin kysymässä Best Western paikan hintaa: 110e/2hh, joka pienen keskustelun jälkeen tippui 90e. Vieläkin liian kallista meidän budjetille. Neuvoivat rajan jälkeen mäessä olleeseen vanhaan isoon hotelliin nimeltä Frieserxxxx. Se oli sellainen iso kommunismin aikainen kolossi. Kovan saksaksi sönkätyn keskustelun jälkeen 65e/2hh ja me sisälle. Oli kyllä aika järkyttävä paikka olemukseltaan. Hirveän isot aulat ja koko rakennus täysin mielikuvitukseton laatikkoleikki. Mahorkan haju otti vieläkin nenään. Pitihän tämäkin nyt vielä kokea. Ikkunat huoneisiin vaihdettu, mutta muuten aika hyvin alkuperäisessä 70-luvun asussaan. Vielä saimme kuitenkin ruokaakin aikaiseksi ravintolasta.

Kilometrit: 453 (4514)

Torsta i 29.6.2006 Oberwiesentahl – Zwenkau
Aamupala hotellikolossin mahtavassa ravintolaosassa, joka oli varmaan 50 metriä pitkä. Hienosti oli seivova pöytä. Porukka oli valtaosin eläkeläisiä. Kamat kasaan ja matkaan. Koska jäi eilen valuutat vaihtamatta, päätimme ajaa takaisin Tsekkeihin. Sama vuoristotie ylös, raja ja alas. Karlovy Varista tietä 6 kohti Saksaa. Kaupungin tällä puolen tuntui palvelujakin olevan enemmän, esim. tankkasimme OMV huoltiksella ja siellä olisi aamusella ollut kunnon leipomuksia tarjolla. Vähän ennen rajaa poikkesimme Esson taukopaikalle välipalalle. Siisti paikka ja hyvä tarjonta. Rajan ylitys helposti, mutta loput rahat jäi vaihtamatta. Olimme bonganneet Wunsiedel:n läheltä ns. Labyrintti-nähtävyyden ja ajoimme sinne. Se oli kuitenkin joku luontokohde, jossa tarkoitus kävellä kallioisessa maastossa è jäi meiltä tekemättä. Jatkoimme ihan mukavan mutkaista tietä kohti Autobahn 9. Sitä ajoimme 100 kilometriä pohjoiseen Schleiz:n lähettyville, jossa pudotimme alas. Moottoritiellä ajo oli aika rankkaa kovasta tuulesta ja liikenteestä johtuen. Totesimme että se ei ainakaan meitä kauheasti houkuttele. Ajelimme pikkutietä Konecranesin tehtaalle pieneen Liebengruen:n kylälle. Kävin toimistossa moikkaamassa kavereita ja teimme ominpäin tehtaalla kierroksen. Jatkoimme pohjoiseen pikkutietä kohti Pössneck:iä. Piti jatkaa enemmänkin, mutta tie oli niin huonoa että Elvin selkä ei sitä rynkytystä olisi kestänyt. Otimme suunnan vähän isompaa tietä kohti Gera:n kaupunkia, jossa pidimme Aral-huoltisella tauon. Jatkoimme 2-tietä Zeitz ja siitä eteenpäin. Katselimme siinä sopivia pensionaatteja, mutta kuten aikaisemmin totesin Itä-puolella tarjonta ei ole niin hyvä kuin länsipuolella. Ajoimme Zwenkau:n kaupunkiin saakka ja päätimme että siellä ollaan yötä. Ensin vanhan rouvan pensionaatti: 65e / 2hh, suihku käytävällä jne. è ei. Neljän tähden hotelli, 105 e / 2hh è ei. Jossain oli kyltti pensionaatti ja ajoimme sinne. Sieltä löytyi kolmen huoneen kokonaisuus ja hinta 25e / hlö. Se kelpasi. Suihkuun ja etsimään ruokapaikkaa. Sekin oli hieman tiukassa, mutta löytyi lopulta parin korttelin päästä Gästhause, josta pihvit ja oluet saatiin. Paluumatkalla ihmettelimme paria korjauksen alla olevaa rakennusta, jotka Suomessa kyllä olisivat olleet aikaa purettavien listalla. Sakut ne aikamoisesta risastakin vielä korjaavat uuden kun rungot on tiiltä. Ja itäpuolella tätä korjattavaa vieläkin riittää.

Kilometrit: 330 (4864)

Perjantai 30.6.2006 Zwenkau – Rostock
Aamupala oli normaali saksalainen pensiotyylinen eli hyvä. Kamat kasaan ja olimme jo yhdeksältä tien päällä. Tarkoitus oli ajaa 2-tietä Berliinin sydämeen. Leipzigin kätevä ohitus ei onnistunut koska pätkä uutta moottoritietä puuttui. Kiersimme vasemman kautta pitemmän lenkin ohitustietä ja pääsimme 2-tielle takaisin. Bad Düben, Lutherin Wittenberg, Treuen-Brietzen ja Potsdamin läpi. Suoraan Berliini keskelle ja 5-tietä kohti keskustaa. Minulla oli päähänpinttymä ajaa keskustaan Brandenburgin portille ja ottaa pari kuvaa todistukseksi. Porukkaa oli aivan sairaasti, koska illalla klo 17.00 oli Saksan välieräottelu Argentiinaa vastaan. Katu veti kuitenkin hyvin, mutta ongelma tuli juuri ennen porttia: alue oli suljettu, koska sinne oli perustettu jokin show-alue kisojen ajaksi. Ajoimme sitä edeltävän muistomerkin ympäri ja parkkiin miettimään tilannetta. Yksi paikallinen kertoi, että Brandenburgin portille pääsee, mutta pitää kiertää kauempaa. Me uskoimme häntä, mikä jälkeenpäin osoittautui virheeksi. Kovassa kuumuudessa ja älyttömässä ruuhkassa kiersimme kohti Brandenburgia, vain törmätäksemme korttelia ennen poliisin sulkuun, jossa kaveri kertoi että ennen puoltayötä ei alueelle ole asiaa. Aikamme manattuamme ajamaan takaisin mistä lähdimme. Matkalla vielä ajoin harhaan ja meinasi jo usko loppua kovassa ruuhkassa ja kuumuudessa. Löysin kuitenkin takaisin 5-tielle ja se taas veti hienosti. Tunti meni tuossa toisessa yrityksessä päästä Brandenburgin portille. Yrityksen puutteesta ei meitä ainakaan voi syyttää. Kun pääsimme Berliinin kehälle, pidimme tauon ja ihmettelimme vieläkin Berliinin liikennettä ja miten sieltä selvisimme pois. Siitä sitten moottoritietä kohti Rostock:ia. Kerran poikkesimme matkalla syömään ja samalla katsoimme Saksa-Argentiina varsinaisen peliajan, joka päättyi 1-1. Tulimme Überseehafen satamaan hyvissä ajoin varttia vaille yhdeksän ja odottelimme n. tunnin ennenkuin lastaus alkoi. Olin aamulla varannut liput puhelimella TT-Linesin laivaan. Matkan hinta oli 69e per pyörä kahdella hengellä. Laivaan pääsimme ekana ja ohjattiin alatasolle keskelle poikittain. Erittäin avulias kaveri sitoi pyörämme kunnolla kiinni liinoilla. Laiva lähti ajallaan 23.00 kohti Trelleborgia. Meillä oli vain kansipaikat ja pettymykseksemme laivalla ei ollut mitään kunnollisia nukkumapaikkoja. Raivasimme puolen yön jälkeen ravintolan perältä tuoleja vähän pois pöytien välistä ja sinne nukkumaan ajotakki päänalusena.

Kilometrit: 479 (5343)

Lauantai 1.7.2006 Trelleborg – Tukholma
Yö laivalla oli aika rankka. Kovalla lattialla, täydessä valaistuksessa ja telkkari päällä è ei paljon unenpäästä kiinni saanut. Tämä Rostock-Trelleborg on siis sinällään hyvä idea eli säästää Tanskan läpi ajamisen ja hotelliyön, mutta yö on aika raskas ilman hyttiä. Herätys oli 05.00 ja söimme laivan aamupalan vaikka se hinnaltaan vähän suolainen olikin. Laivasta päästiin nopeasti ulos ja keskustasta löytyi heti aamu kuudelta auennut Shell-huoltis eli tankit täyteen. Ruotsin läpiajosta ei paljon kerrottavaa ole. Ajoimme kuitenkin hieman eri reittiä kuin E4 eli Ystad ja sen jälkeen Kalmar. Siellä teimme pienen ”huviajelun” Öölannin saarelle iso silta ylös ja alas ja takaisin. Sen jälkeen Norköpingiin ja siitä E4 moottoritietä Tukholmaan ja siellä suoraan Värta hamnen eli Siljan satama. Jonossa oli parikymmentä pyörää, mm. BMW-porukka Pohjanmaalta, olivat käyneet Norjassa Geirangerissa. Laivalla vuoron perään suihkussa ja ala Cartessa syömässä. Katseltiin kun Ranska pieksi Brasilian ulos MM-kisoista ja lopuksi vierailu tax-free kaupassa.

Kilometrit: 816 (6159)

Sunnuntai 2.7.2006 Turku – Loimaa
Aamulla jätimme aamupalan laivalla väliin ja menimme suoraan autokannelle. Suoraan satamasta ulos ja Aurassa poikkesimme aamupalalle. Siitä kotiin ja matka oli ohi.

Kilometrit: 75 (6234)