Keväällä aikaisin Seppo soitti että olenko lähdössä matkalle kesällä. Edellisenä vuonna oli jo puhuttu Alpeilla käynnistä ja se tuntui edelleen ihan hyvältä ajatukselta. Kesän korvalla matkaan lupasivat lähteä myös Kari ja Pirjo Huittisista. Takapuolen kestävyyttä olin jo testannut rautaperseajolla ennen juhannusta (vuorokaudessa 1700 km) ja Kontio-rallissa. Tein matkasta karkean suunnitelman ja lähtöpäiväksi lomien ym. muiden seikkojen takia tuli 21.7. Kari tilasi liput Sea Windin laivaan.

Keskiviikko 21.7.2004 Loimaa – Kaunas (Liettua)

Seppo ja Kaija saapuivat pihalle varttia vaille kuusi aamulla ja starttasimme välittömästi kohti Helsinkiä. Kari ja Pirjo ajoivat suoraan Huittisista Helsingiin. Aamu oli aika sumuinen ja Forssaan saakka se oli paikoitellen aika sakeaa ja visiiriä piti jatkuvasti kädellä puhdistaa. Forssan jälkeen ilma vähitellen kirkastui ja ajelimme hyvää vauhtia pitäen ilman välitaukoja ”uutta tietä” suoraan Eteläsatamaan, jossa Kari ja Pirjo jo odotteli check-in luukun vieressä. Liput luukulta ja passijonoon, jossa meni yllättävän paljon aikaa, koska jonossa edellä oli joku ihme ralliauto, jonka papereissa oli jotain epäselvyyttä. Laiva oli Seawindin StarWind, jonka pyörien kiinnitysysteemit oli yhtä heikot kuin Ruotsin laivoilla eli ei oikein muuta kuin kumipalleja renkaiden eteen ja taakse. Laiva lähti ajallaan 08.15 ja me siirryimme ensin kahvilan puolelle ja sen jälkeen kannelle katoksen alle. Laiva saapui ajallaan Tallinnaan n. kello 11.45. Laivasta ulos, passintarkastus ja suoraan baanalle. Olimme sopineet tankkaavamme ekan kerran vasta Pärnussa. Ajoimme hienossa poutasäässä kohti etelää. Ennen Pärnua oli taas kerran tietöitä n. 25 km matkalla, useita pysähdyksiä ja soratiellä ajoa. Onneksi ei ollut sadekeli kuten viimeksi pari vuotta sitten, jolloin Blackbirdin jäähdytin meni kurasta tukkoon. Päätin ajaa Pärnussa kaupungin läpi enkä ohitustietä. Tankkasimme juuri ennen siltaa olevalla Neste-huoltiksella ja sen jälkeen ajoimme lyhyen kaupunkikierroksen ja jatkoimme kohti Riikaa.

Rajalla vaihdoimme Viron puolella rahaa ja käytimme WC-palveluita. Itse rajan ylitys sujuu nyt nopeasti, koska EU-aikana passit vain tarkistetaan, mutta ei leimata. Ajoimme pikku hiljaa nopeusrajoituksia noudattaen kohti Riikaa. Kiusaa hieman teki säiliöauto, joka ajeli aivan ”perälaudassa” kiinni ja ohitteli kylien kohdalla nopeusrajoituksesta välittämättä. Salcrastin kylässä poikkesimme kahvilaan, jossa nautittiin paikalliset pullat. Riikan tien risteyksessä oli edelleen meneillään rakennustyö ja siitä ei suoraan päässyt ajamaan Liettuaan menevälle tielle (remontti on ollut meneillään viimeiset 3 vuottaa !!). Jouduimme ajamaan ensin Riikaan päin, teimme yhden ylikulun kautta U-käännöksen takaisin päin ja sen jälkeen pystyimme kääntymään oikealle Kaunas-viittojen mukaan. Tämä ”Riikan ohitus” on edelleen jotenkin hirveän hitaan tuntuinen operaatio, meni iät ja ajat ennenkuin pääsimme selkeästi Bauska/Panevesys vievälle tielle. Rajamuodollisuudet oli yhtä helpot kuin edellisellä rajalla ja hyvällä vauhdilla jatkoimme eteenpäin kohti Kaunasta. Panevesysin kaupungin päätimme ohittaa ohikulkutietä käyttäen. Ajatus oli katsella josko näkyisi sopivaa hotellia, koska kello oli jo kahdeksan illalla. Tämä ”kehä-3” on kuitenkin vedetty tosi kauas kaupungista ja kulkee ihan keskellä maaseutua ==> ei mitään motelleja missään. Tankkasimme välillä pyörät ja jatkoimme kohti Kaunasta. Tie oli erittäin hyvä ja liikennettä vähän. Kaunasiin tullessa otimme myös ohitustien käyttöön ja siis oikealta ohi. Meillä oli kuvitelma, että ohitustien varrella olisi hotelleja, mutta Kaunas on myös sellainen vanhan tyylinen kaupunki, jossa kaikki hotellit on kaupungin keskustassa. Kaupungin jo ohitettuamme näkyi jonkinlainen motelli, mutta se oli täynnä. Kellokin oli jo kymmenen illalla. Ostimme samassa pihassa olleelta huoltikselta kaupungin kartan ja soitin netistä ottamani tietojen avulla hotelli Metropolikseen. Siellä oli tilaa hyvin ja löysimme sen jopa kartalta => ei muuta kuin ajamaan keskustaan. Katu löytyi helposti, mutta hotellin sisäänkäynnin löytäminen tuotti vaikeuksia, koska se oli kävelykadun puolella. Hotelli on joskus ollut varmaan hieno paikka, mutta korjauksen puutteessa oli aika huonossa kunnossa. Huone sinällään ihan OK, mutta jo perinteiseen "itä" tapaan vessassa karmeat ruosteiset putket ja samoin kylppärissä rappaukset tippuili. Sanoisin kuitenkin että hintansa väärtti yhden yön yöpymiseen (20e aamupalalla). Pyörät vietiin maksulliseen, vartioituun parkkiin, joka maksoi 10 paikallista litiä per yö. Kävimme vielä päivä lopuksi syömässä läheisessä ravintolassa. Olin ennen matkaa asentanut pari lisälaitetta pyörään: lämpömittarin ja Sigma-digitaalimittarin. Sigma on alunperin polkupyöriin tarkoitettu mittari, jossa on erilaisia toimintoja pelkän nopeuden ja tripin lisäksi. Mittari kiinnitetään ”kojelautaan” ja anturi etuhaarukkaan/jarrulevyyn ja kalibroidaan mittari tarkaksi. Mittarin mukaan kilometrejä tuli kaikkiaan 751, josta 595 Baltiassa. Ajoaikaa (=etupyörä pyörinyt) 7 tuntia 45 min, keskinopeus 77, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 133.

Torstai 22.7.2004 Kaunas – Czestochowa (Puola)

Aamuyöstä ei oikein nukuttanut ja tein aamulla puolen tunnin kävelylenkin kaupungilla ennen sovittua aamupalalle menoa 08.00. Kaunasista jäi mieleen pitkät kävelykadut. Aamupala oli parin korttelin päässä sijaitsevassa hienossa Neris-hotellissa, oli kymmenen metriä pitkä buffee-pöytä, pianonsoittaja ja kaikki. Kaikkien aamutoimien jälkeen pääsimme liikkeelle n. 09.15. Pilvipoutaisessa säässä ajoimme hyväkuntoista tietä kohti Puolan rajaa. Rajan ylitys edelleen ilman ongelmia, pari autoa oli edessä ja passit tarkistettiin vähän tarkemmin, mutta kaikki kävi nopeasti. Jonossa tapasimme suomalaisen 6-henkisen perheen, jotka olivat matkailuautolla tulleet Kostamuksesta saakka Karjalaa pitkin Pietarin kautta Balttiaan => todellista seikkaulua, varsinkun kun oli iso lapsilauma mukana. Yritimme vaihtaa valuuttaa jo Liettuan puolella heidän rajan jälkeen, mutta se ei onnistunut vaan piti ajaa kokonaan Puolan puolelle, jossa vaihto onnistui ja samalla täydennettiin limu-varastoa. Heti rajan jälkeen huomasi että ollaan Puolassa: nopeusrajoituksista ei paljon välitetä, ohi yritetään joka paikassa, kolmea-neljää rinnan ajoa vähän väliä jne. Suwalki ohitetiin sujuvasti, mutta Augustowin jälkeen tuli matkan eka pummi suunnistuksessa. Tarkoitus oli ajaa 8-tietä Bialystokin kautta, mutta missasin risteyksen juuri ennen kuin pidimme tankkaus/jäätelötauon huoltiksella. Jatkoimme siis 61-tietä kohti Varsovaa. Sinällään tie on suorempi yhteys, mutta pienempi tie ja oli meidän epäonneksi vielä täynnä tietöitä. Vähän väliä toinen kaista kokonaan remontissa ja liikennettä katkottiin liikennevaloilla => todella tuskallista ja turhauttavaa paahtavassa helteessä. Päästyämme uudestaan 8-tielle n. sata kilometria ennen Varsovaa pidimme lounastauon. Myyjä ei ymmärtänyt sanaakaan muuta kuin puolaa ja menu oli puolaksi => kuvasta näyttämällä saimme kuitenkin tilattua jonkin sortin makkaraa ja leipää. Juoman kuulumisesta hintaan oli kuitenkin epäselvyyttä, jonka Pirjo hoiti ostamalla ne erikseen.
Varsovan ohitusta lähdimme tekemään viittoja seuraten. Kaupungin läpi oikealta johtaa ihan hyvä ohitustie, joka on iso ja toimii ilman liikennevaloja. Aivan lopussa on kuitenkin rakennustyö kesken => liikenne ohjataan normaalin katuliikenteen sekaan ja samalla viitoitus heikkenee ja ruuhkat kasvaa. Iltapäivän ruuhkassa oli neljä kaistaa ihan täynnä ja liikenne eteni kymmenen metrin pätkissä. Tässä ruuhkassa Sepon bemari alkoi ekan kerran oireilla ja päästeli bensaa baanalle. Vedimme seuraavista valoista sivuun ja ihmettelemään mikä mahtaisi olla vikana. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja arvelimme homman johtuvan kovasta helteestä ja ruuhkassa seisomisessa. Pahaksi onneksi juuri tuosta ko. risteyksestä olisi ilmeisesti pitänyt kääntyä vasemmalle päästääkseen takaisin 8-tielle => tuli matkan toinen suunnistuspummi ja nyt olimme menossa länteen jotain pikkutietä. Yritimme aikamme ajella pikkuteitä aina vasemmalle päin, mutta usko loppui ja pikkukylässä poikkesin kysymään tietä nuorelta ruohonleikkuria ajavalta kaverilta. Hän puhuikin ihan hyvää englantia ja neuvoi miten pääsemme takaisin etelään päin vievälle 8-tielle. Tien löydettyämme pidimme heti tankkaustauon Shell-huoltiksella.

Hiljalleen viilenevässä illassa jatkoimme etelään 8-tietä. Tie oli vähän outo eli rakenteeltaan kuin moottoritie eli erotetut kaistat molempiin suuntiin, mutta kuitenkin normaaleja yksitasoristeyksiä vähän väliä ja sen mukaan nopeusrajoitukset vaihtuu koko ajan. Lisäksi yhtäkkiä saattoi olla liikennevalot. Ammattipiireissä tätä kuulemma kutsutaan puolalaiseksi moottoritieksi. Hieman outoa ajettavaa. Pidimme yhden tauon ennen Piotrkow Trybunalski kaupunkia. Taustalla näkyi tummia pilviä ja kun siirryimme 1-tielle, alkoi satamaan vettä. Seuraavalle huoltikselle parkkiin ja sadeasut päälle. Sade oli aika rajua ja sovimme ajavamme hiljaa ilman kiirettä vaikka matkaa olikin jäljellä vielä 80 km ja kello ilta yhdeksän. Tiet on Puolassa erittäin uraisia ja sateessa ajo onkin aikamoinen kokemus, varsinkin kun paikalliset päästelee edelleen aika huimaa vauhtia sateesta huolimatta. Onneksi varsinainen sade lakkasi 30 km jälkeen ja siitä eteenpäin tie oli vain märkää. Juuri ennen Czestochowa:aa liikenne pysähtyi täysin. Vähän aikaa ihmettelimme tilannetta ja sitten päätin lähteä ajamaan piennarta hiljaa eteenpäin. Muutaman kilometrin päässä oli raju kolari, jossa kolme autoa oli kasassa. Sade oli ilmeisesti tehnyt tehtävänsä. Olin katsonut netistä pari hotellia etukäteen ja päätimme etsiä niistä IBIS-hotellin, joka osoittautui ihan hyväksi.Ruuhkan jälkeen melkein heti alkoi kaupunkialue ja hotelli näkyi aika helposti tielle asti. Piti vain tehdä ”ketunlenkki” liikennevalojen kautta päästäkseen pihaan. Pihalla oli jo parkissa neljä ranskalaista harrikkaa ja mekin jätimme pyörät vain pihalle parkkiin. Kello oli taas jo iltakymmenen joten normaalit iltatoimet eli suihkuun ja alakerran ravintolassa ilta-ateria. Kilometrejä tuli kaikkiaan 642, ajoaikaa 8 tuntia 55 min, keskinopeus 72, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 136.

Perjantai 23.7.2004 Czestochowa – Lechovice (Tsekinmaa)

Aamupalalla klo 08.00 ja sen jälkeen kamat kantoon ja pihalle. Etukäteen vierailukohteeksi oli sovittu Jasna Goran kirkko, jossa on mm. musta Madonna. Kirkko löytyi heti, mutta oikeaa parkkipaikkaa ja sisäänmenoa jouduttiin hieman hakemaan. Teimme lenkin kirkon alueella ja kirjoittelimme kortteja. Czestochowa on Puolan kuuluisin katollinen pyhiinvaelluspaikka ja ihmisiä oli nytkin liikkeellä aika paljon. Lähdimme jatkamaan matkaa n. 11.30, suuntana Auschwitch. Sinne oli hyvät viitat Katowiceen johtavalta 1-tieltä, mutta ajoimme sinne omia reittejämme pikkutietä muutaman kylän läpi. Löytyi helposti ja pyörät vain parkkiin. Ystävällinen porttivahti lupasi jopa pitää tavaroitamme vahtikopissaan ja veinkin hänelle tankkilaukkuni ettei tarvinnut kantaa mukana. Aloitimme kierroksen ostamalla suomenkielisen oppaan ja katsoimme läpi elokuvan. Sen jälkeen kiertelimme omaan tahtiin aluetta läpi ja kirjoitelimme kortteja ym. Homma oli jotenkin pettymys tai sitten odotukset olivat liian korkealla. Kierroksen jälkeen söimme lounaan kadun toisella puolella olevassa burgerissa. Sen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pszczyna:n kaupunki ja valtatie 1:stä, jota pitkin kohti Tsekkejä. Tietöitä oli aika paljon ja Bielsko Biala:n kohdalla yhdessä risteyksessä ajoimme harhaan. Siinä uukkaria tehdessä Seppo peruutti bemun ojaan, Kaija vauhdilla satulasta alas ja pyörä kyljelleen Kaijan jalan päälle. Sivulaukku sai vähän siipeensä, mutta muuten selvittiin lähinnä henkisillä kolhuilla. Tie Tsekin rajalle kohti Cieszyn kaupunkia oli miltei koko ajan tietyötä, koska siihen ollaan rakentamassa moottoritietä. Rajanylitys meni nopeasti ja totuttuun tyyliin vaihdoimme rahaa heti rajan jälkeen. Tie rajalta eteenpäin oli aluksi aika pientä ja mutkaista, mutta vaihtui Hranicken kohdalla ensin nelikaistaiseksi ja lopulta ihan oikeaksi moottoritieksi. Ajoimme kohti Olomouc:n kaupunkia ja sieltä käänsimme etelään kohti Brno:oon kaupunkia. Pidimme välillä taukoa yhden marketin pihassa nurmikolla loikoillen. Moottoritien pinta oli paikoin älyttömän huonoa, sellaista ihmeelistä pientä ”aaltoa”, joka hakkasi pyörään ihan sairaasti. Bron:oon eteläpuolelta käänsimme kohti Pohorelize:a ja sieltä kohti Znojmo:n kaupunkia. Tie oli vedetty suht suoraan suurien peltoaukeiden lävitse ja liikenne aika rauhallista => mukava tie ajaa. Ainakin itselle oli yllätys, että Tsekeissä on näin valtavia peltoaukeita. Useissa kohdissa isot puimurit ahmivat rypsiä ja ohraa jo ahnaasti kitoihinsa. Ilta alkoi jo pimentyä ja hotelli piti löytää. Juuri ennen Znojmo:a Lechovicen kylässä yhden pitkän alamäen päässä olikin hotelli, nimeltään Hotel Weiss => kurvasimme pihaan ja huoneet löytyi ja vielä halvalla. Pyörät takapihalle portin taakse, schnitzeliä vielä iltapalaksi ja eikun nukkumaan. Kilometrejä tuli 426, ajoaikaa 6 tuntia, keskinopeus 70, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 128.

Lauantai 24.7.2004 Lechovice – Steinach (Itävalta)

Kahdeksalta taas ylös ja aamupalalle. Vähän oli kieliongelmaa, kun listat oli vain tsekeiksi ja tytöt ei oikein osanneet englantia eivätkä edes saksaa. Kahvia, leipää ja jonkin sortin munakas pöytään kuitenkin saatiin. Pääsimme liikkeelle 9.30 ja jatkoimme Znojmo:n kaupunkiin ja siitä kohti rajaa. Ennen rajaa tankkasimme vielä pyörät Chvalovice:n kylässä Agip-huoltiksella. Rajalla ei näkynyt oikein ketään ja aioinkin ajaa suoraan läpi, kunnes ikkunaluukusta kaveri karjaisi että seis. Normaali passin tarkastus ja matkaa jatkui. Ajoimme ensin kohti Hollabrunn:ia ja sen jälkeen käännyimme pienemmälle tielle nro 19. Tulln:n kaupungin ohiajossa hieman eksyimme ja vasta pienen kiertoajelun kautta löysimme takaisin tielle 19. Meitä seurasi muutama tsekkimotoristi, jotka ajoivat samalla tavalla harhaan. Kun tie 19 loppui, pidimme ekan tauon Itävallan puolella. Jatkoimme kohti teitä 18/20 kohti Mariazell:iä, jossa eka kertaa alkoi Alpit hahmottua: oli nousuja ja kurveja. Mariazellin jälkeen pieni kuvaustauko ja jatkoimme kohti Palfau:ta. Sieltä koukkasimme pohjoiseen kohti Altenmark:ia, jossa söimme lounaaksi pizzaa ja spagettia. Ajoimme läpi luonnonpuiston kulkevan ns. Kalalpen –tien. Tie kulki korkeiden vuorten välissä olevassa syvässä rotkossa ja kurveja riitti. Tien lopussa ajelin vähän lujempaa ja eksyimme Windischgarsten:n kylällä toisistamme. Käännyin itse takaisin ja porukat löytyi kilometrin päästä toista tietä parkissa. Jatkoimme tietä 138 Liezen kaupunkiin, jossa tankkasimme pyörät Shell-huoltiksella. Tarkoitus oli jatkaa vielä eteenpäin ja pikku hiljaa katsella hotellia. Ilma oli pilvinen ja pikku hiljaa sade yltyi. Oli pakko vetää sivuun Steinach kylän kohdalla ja etsiä hotellia. Vettä tuli kuin aisaa. Eka ei tärpännyt, oli kuulemma täynnä. Vanhempi mies antoi kuitenkin vihjeen, että lähellä on pensionaatti Royer. Sieltä saimme kaksi huonetta, jotka oli ihan kohtuullisia, mutta pyörät piti jättää pihalle puun alle. Vettä satoi koko illan ja yön aika rankasti. Yöllä oli kuulemma ilotulitus, mutta minä nukuin kuin tukki ja en kyllä kuullut yhtään mitään. Aamulla naapurissa olleen kirkon kellot toimivat härätyskellona. Kilometrejä tuli 358, ajoaikaa 5 tuntia 50 minuuttia, keskinopeus 61, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 121.

Sunnuntai 25.7.2004 Steinach – Zell am See

Aamupalalla kahdeksalta ja yhdeksän maissa pääsimme liikkeelle. Isompi sade oli tauonnut, mutta sadevaatteet puimme päälle. Ajoimme 145 tietä pohjoiseen ja sieltä Hallstätter See järven pohjoispuolelta 166 / 162 teitä länteen kohti Gollingin kylää, lopullisena tavoitteena Kotkanpesä. Hienoja teitä, mutta sade kiusasi ja aika ajoin tuli vettä aika rankasti . Melko suoraan löysimme viittojen mukaan itsemme ensin Berchtesgaden kylästä ja sen jälkeen ylhäältä Obersalzburgin aukealta, mutta emme tajunneet olevamme oikeassa paikassa vaan jatkoimme eteenpäin. Olisi pitänyt ottaa netistä kartta mukaan ! Ongelman ydin oli se, että emme tienneet Kotkanpesän nimen olevan saksankielellä Kelstein. Info-pisteessä sitten huomasimme olleemme ihan oikeassa paikassa ja eikun sinne takaisin. Alapihalta lähti bussikuljetus parin kymmenen minuutin välein ylös vuorelle. Upea tie ja tosi erikoinen paikka. Sade oli onneksi tauonnut, mutta ilma oli sen verran sumuinen, ettei läheiset vuoret oikein näkyneet. Olimme ylhäällä pari tuntia, joka riitti mainiosti myös lyhyeen ruokailuun. Parkkipaikalla tapasimme Ruotsissa asuvan suomalaispariskunnan, joilta kyselimme heidän upouuden Honda Pan European hyviä ja huonoja puolia.

Kotkanpesältä jatkoimme kohti Zell am See:tä. Ensin tietä 305 rajalle ja siitä parin tunnelin läpi Itävallan puolelle. Tietä 305 edelleen kohti Zell am See:tä. Hienoja mutkikkaita teitä ja aurinkokin alkoi paistaa. Saapuessamme kaupunkiin vedimme parkkiin hakeaksemme sopivaa hotellia. Kalliita olivat sillä kohtaa. Silloin huomasimme ekaa kertaa Sepon BMW:n vaihteisto-ongelman: huohotinreiän kautta tuli lammikko asfaltille ja koko takapyörä oli jo öljyssä. Ilmeisesti pääakselin stefa vuosi. Ihmettelimme aikamme ja totesimme, että haetaan hotelli ja paneudutaan aamulla asiaan kun liikkeet on auki. Ajoimme ihan kaupungin keskustaan Info-pisteelle ja tulostimme Karin kanssa muutamien hotellien tietoja automaatista. Valitsimme halvimmasta päästä Pension Margareth –nimisen paikan: soitin sinne ja tilaa oli. Paikka oli aika ylhäällä vuoren rinteellä. Kamat sisään ja alas keskustaan syömään jalkaisin. Me meinasimme kyllä Sepon ja Kaijan kanssa jäädä huoneeseen lukkojen taakse: meidän avain roikkui lukossa ja Kari sen huomattuaan ajatteli, että se on jäänyt siihen vahingossa => väänsi oven lukkoon ja siellä me olimme sisällä lukkojen takana ! Nousu illalla takaisin hotellille oli aika tiukka veto ... ainakin minulle. Kilometrejä tuli matkan vähiten eli 231, ajoaikaa 3 tuntia 50 minuuttia, keskinopeus 60, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 107.

Maanantai 26.7.2004 Zell am See – Falzarego (Italia)

Olimme aamupalalla jo 7.30, jotta olisi aikaa zoomailla BMW:n ongelmia. Minulla oli mukana letkua, rautalankaa, nippusiteitä yms. => rakensimme huohotinreiästä putken sivulle, jottei tippuva öljy tahri rengasta. Ekalta huoltikselta ostettiin vaihteistoöljyä => kolme varttia meni eli paljon ei ollut jäljellä ! Lähdimme varovasti ajelemaan eteenpäin suuntana GrossGlockner. Tietulli oli 17 euroa, mutta se on kyllä hintansa väärti. Ajoimme ensin Edelweisspitze:lle ihan ylös jossa kuvailimme näkymiä. Nyt oli tiellä ensimmäiset tosi jyrkät kurvit ajettaessa ylöspäin. Sumu edelleen haittasi hieman näkymiä, mutta muuten ilma ihan ok. Jatkoimme GrossGlocknerille, jonne tullessa olin ihan pihalla: kuvittelin oleveni vielä tiellä 107 ja odottelin Franz Josef Höhe tienhaaran tulemista. Olimme sen kuitenkin jo ohittaneet ja olimme ihan oikeassa paikassa. Ilma oli nyt melkein kirkas ja kuvaaminen onnistui loistavasti. Ostelimme myös matkamuistoja ja vain muuten vietimme aikaa maisemia ihaillen. Tämä Frans Josef Höhe –paikka on melkoinen turistirysä: 3-kerroksinen parkkitalo ja isot kaupparakennukset. Ehdottomasti kuitenkin vierailemisen arvoinen paikka. Jatkoimme kohti etelää ja söimme lounasta pienessä Heiligenbut –kylässä. Kylästä lähtiessä tein taas pienen ”ketunlenkin” kun ei oikein meinannut hahmottua miten pääsee takaisin päätielle. Lienz:n jälkeen käännyimme itään tielle 100/110 tarkoituksena ajaa Italian puolelle Tolmezzon kaupungiin. Kohti rajaa noustiin pientä mutkaista tietä, jonka on kuulemma alunperiin tehneet sotilaat ensimmäisen maailmansodan aikana. Rajalla ei ollut mitään tarkistuksia, vanhat toimistot vain seisoi tyhjillään. Pidimme pienen tauon ja tarkistimme bemarin öljytilanteen: uudet öljyt tuntui pysyvän paremmin sisällä eli ei ollut paljon kulunut. Jatkoimme kohti Tolmezzoa upean kurvikasta tietä. Italialainen tekee kurvit hieman loivemmiksi kuin itävaltalainen ja sitä kautta mukavaksi ajaa. Lähdin itse parin saksalaisen bomber-pyöräilijän perään ja ajelin hieman vauhdikkaammin alas. Odottelin sitten alhaalla muiden saapumista. Jatkoimme tietä 52 kohti Cortina d'Ampezzo:a tarkoituksena yöpyä siellä. Hotellit oli kuitenkin aika kalliita, sellaista 80 euroa / 2hh => päätimme jatkaa eteenpäin pienempiin kyliin. Oli jo myöhäinen ilta ja alkoi tummua tosissaan ja lisäksi alkoi sataa => Falzarego:n kylästä otimme sitten hädissämme ekan eteen sattuneen hotellin, jonka hinnan tinkasimme 28 euroa / hlö. Lievästi ihmeellinen paikka, jonkin uskonnollisen ryhmittymän ylläpitämä .. Kilometrejä tuli 316, ajoaikaa 6 tuntia 20 minuuttia, keskinopeus 49, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 107.

Tiistai 27.7.2004 Falzarego – Heiterwang (Itävalta)

Aamupalalla jo kello 7.30 ja 8.45 pääsimme liikkeelle. Tankkasimme heti aluksi pienen kylän pienessä Shell-huoltiksessa. Kovin oli touhu epämääräistä: maksettiin suoraan kaverille käteen, kaveri välillä käsin nollaili mittareita yms. Jatkoimme tietä 242 kohti tietä 12, joka johtaa takaisin Itävallan puolelle Brenner solan kautta. Nousimme ylös Dolomiiteille ja pysähdyimme korkealle paikalle nimeltä Pasta de Sola. Upeat näkymät. Jatkoimme alas kohti 12, jonne päästyämme pidimme tauon juuri ennen Varnaa. Ajoimme tietä 12 pohjoiseen ja Vipitenon kohdalta poikkesimme vasemmalle kohti Jaufen Pass:ia. Kova nousu mutkaista pientä tietä kahteen kilometriin. Pidimme tauon Jaufenspitze:llä ja söimme pienen lounaan eli nakit ja sämpylää. Ilma oli ylhäällä kylmää: +7 ja reipas tuuli. Tie tippuu takaisin alas 500 metriin ja sen jälkeen noustaan uudestaan 2.5 kilometriin Timmelsjoch-vuorelle, jossa on Itävallan raja. Tosi jyrkkää ja mutkikasta nousua edelleen. Yhtä tuulinen ja kylmä paikka kuin Jaufen Pass. Itävallan puolella maksettiin tietulli, joka tästä tiestä oli 8 euroa. Jos haluaa ajaa mutkaista tietä ylös/alas ja käydä korkealla, tämä Jaufenpass/Timmelsjoch on oikea tie.Laskeuduimme pikku hiljaa alas Söldenin kylään ja siitä jatkoimme Habisce:n kylään, jossa pidimme tauon: kinkku-juusto-paahtoleipä, joka taas oli yllätykseksemme aika iso annos. Matka jatkui pohjoiseen kohti Imst kaupunkia ja siitä edelleen 179 tietä kohti Fussen:ia ja Saksaa. Aloimme katsella sopivaa hotellia vielä Itävallan puolelta ja Heiterwang:in kylästä löytyikin sopiva pensionaatti Pension Post, josta löytyi kaksi isoa siistiä huonetta sadalla eurolla. Illan päätteksi kävimme vielä syömässä läheisessä ravintolassa, jossa olimme muuten illan ainoat asiakkaat. Kilometrejä tuli 300, ajoaikaa 6 tuntia 2 minuuttia, keskinopeus 49, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 111.

Keskiviikko 28.7.2004 Heiterwang – Alfred (Saksa)

Aamupalalla 7.45 ja liikkellä 8.45. Aurinkoisessa säässä ajelemme kohti Saksaa ja Fussen:in kaupunkia. Ajoimme kaupungin sivuitse Neuschwanstein:n linnalle, jossa otimme kuvia ja ostelimme kortteja ja matkamuistoja. Fussen:sta ajoimme pikkuteitä kohti autobaana 7:n alkua (loppuosa on vasta rakenteilla Fussen:iin asti ). Alunperin jo odottelin, että päästään moottoritielle ajamaan vähän nopeammin, mutta ei se niin kivalta tuntunutkaan. Liikennettä oli paljon, oli aika kova vastatuuli yms. => ajamiseen joutuu keskittymään oikein tosissaan vaikka ajoimme ”vain” 130. Pidimme lyhyen tauon puolen tunnin ajon jälkeen ja sitten ajoimme Ulm:iin saakka katsomaan kuuluisaa kirkkoa. Sovimme, että yritämme ajaa 150 ja tunnustella miltä se ”maistuu”. Liian raskasta oli ja päätimme pudottaa vauhdin uudelleen takaisin 120-130 tasoon. Kirkossa oli konsertti meneillään, joten odotellessa joimme kahvit ja haimme automaatista rahaa. Ulm:sta lähtiessä oli hieman hakua päästä takaisin 7:lle, piti kiertää 10-tien kautta autobaana 8:lle ja siitä takaisin 7:lle. Tankkaus AutoHof:ssa ja sämpylät lounaaksi. Jatkoimme autobaanaa vauhdilla pohjoiseen päin. Kasselin mäkien jälkeen poikkesimme tankkaamaan Shell-huoltikselle, jossa Sepon bemari alkoi kiukuttelemaan lisää: ei lähtenyt startista enää käymään, kuului vain naks, naks. Lykkäsimme sen käymään ja totesimme sen muuten toimivan => ei aloiteta mitään remonttia vaan jatketaan matkaa. Liittymästä nro 69 tiputimme tielle nro 3 löytäksemme halvan hotellin. Haku oli taas aika tuskaisaa: Eisenach:n kylässä ei mitään sopivaa, Alfred kylästä ei sopivaa jne. Illan taas kerran pimetessä oli pakko ottaa ”ei niin halpa” hotelli tien varresta heti Alfred:n jälkeen. Ihan siisti paikka ja iltapalaksi söimme erikoista kanttarellimunakasta. Kilometrejä tuli 688, ajoaikaa 7 tuntia 25 minuuttia, keskinopeus 92, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 180.

Torstai 29.7.2004 Alfred – Hässleholm (Ruotsi)

Aamupala 8.00 ja liikkeelle 9.00. Bemari tuupattiin ensin käymään. 3-tietä autobaana 7:lle takaisin ja kohti Hannoveria. Autobaana oli aika ruuhkaista, ajoittain liikenne pysähtyi täysin. Varsinkin Hampurin ohitus oli hidasta. Tankkasimme Hampurin jälkeen ja tapasimme samalla Parkanosta olleen suomalaisen Wing-pariskunnan, jotka tuli meidän kanssa jonkin matkaa. Kaveri on selkeästi pohjalaista rotua ja rehvakasta juttua tuli ihan riittävästi. Tie oli edelleen hämmästyttävän ruuhkainen Lyypekkiin saakka ja sen ohikin. Putgarden:ssa oli aika pitkät jonot Check-in luukuilla. Minä pääsin ekana läpi ja ajoin suoraan laivaan kun kaveri rampilla niin viittoili. Vasta laivassa hoksasin, että voi olla että muut eivät ehdi samaan laivaan ja niin siinä sitten kävi. Odottelin vastarannalla Statoil:in pihalla muiden saapumista puolen tunnin viiveellä. Mieltä kaivoi hieman se, että miten he saavat bemarin käymään laivalla => Parkanon mies ja laivan henkilökunta olivat kuitenkin auttaneet tuuppaamaan pyörän käymään. Tanska ajettiin vain läpi, yhden sillan luona poikettiin tauolla. Sillan yli Ruotsiin ja siellä ekalle huoltikselle tankaamaan. Samalla tontilla oli sopivasti McDonalds ==> sinne syömään ! Malmöstä otimme E22 itään ja sieltä pienempä tietä 3 pohjoiseen. Ajatus oli etsiä halpa yösija maaseudulta. Niitä ei vain niin ollutkaan ja hinnatkin korkeita. Lopulta päädyimme illan taas kerran jo pimetessä Hässleholm:n kaupunkiin ja siellä pieneen hotelliin. Kävimme vielä illalla Sepon ja Kaijan kanssa juomassa yhdet chili-siiderit. Kovin oli hiljainen kaupunki kymmenen jälkeen illalla ! Kilometrejä tuli 637, ajoaikaa 7 tuntia 15 minuuttia, keskinopeus 88, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 148.

Perjantai 30.7.2004 Hässleholm - Tukholma

Aamupala ja olimme taas liikkeellä 9.00. Ennen lähtöä soittelin laivavarauksia Tukholma- Turku ja saimme liput Siljan paatille, lähtö 20.15 Värtä hamnen. Tietä 3 pohjoiseen kohti E4:sta. Sitä pitkin ajoimme Vättern-järvelle asti, jossa pidimme tankkaus ja kahvitauon. E4 on kyllä todella tylsä tie ja liikennettä oli käsittämättömän vähän. Koska meillä oli aikaa jäljellä aika paljon, päätimme ajella pienempää tietä Motalaan ja tulla Götä-kanavan sivua takaisin Lindköping:iin ja jatkaa siitä sitten tuttua E4:sta Tukholmaan. Viimeinen tankkaus ja pikku taukoa nurmikolla maaten. Vielä viimeinen rutistus satamaan jäljellä. Hieman jännitti miten Värta hamnen taas löytyy, mutta hyvillä opasteilla ajoimme kerralla putkeen eli satama löytyi ihan suoraan. Kiilasimme jonon kärkeen ja saimme liput laivaan. Laivan lastaus tapahtui sikäli oudosti, että moottoripyörät otettiin vasta ihan viimeksi. Sepolla oli hieman kuumat oltavat, koska bemu lykättiin käymään kun lastaus alkoi ja sitä joutui pitämään käynnissä koko lastauksen ajan. Pyörät vinoparkkiin laivan perälle ja kamat hyttiin. Laiva oli loppuunmyyty eli porukkaa paikat täynnä. Kävimme syömässä pizzan palat á la carte kahvilassa ja tax free ostoksilla. Illan lopuksi joimme yhdet siiderit baarissa. Kilometrejä tuli 560, ajoaikaa 5 tuntia 50 minuuttia, keskinopeus 94, max. nopeus oli jossain vaiheessa ollut 142.

Lauantai 31.7.2004 Turku - Loimaa

Sovimme, että jätetään aamupala väliin, koska porukkaa laivalla on niin paljon. Suoraan siis autokannelle ennen kahdeksaa aamulla. Annettiin muiden autojen mennä ja sitten tönäämään bemua käyntiin. Ei lähtenyt ekalla pitkällä työnnöllä käymään ja ihmeteltiin että mikäs nyt on. Silloin Seppo huomasi, että joku oli vääntänyt hätäseisnapin päälle. Uusi työnto ja nyt lähti heti. Laivasta ulos, kypärät ja käsineet kunnolla päälle ja pikku hiljaa Auraa kohti, jossa poikkesimme viimeisille yhteisille kahveille. Kari ja Pirjo jatkoivat kohti Huittisia ja me Sepon ja Kaijan kanssa Loimaata kohti.

Summa summarum

Matka onnistui taas kerran hyvin. Ajettiin suurin piirtein ne mitä olin suunnitellut, sadetta oikeastaan vain yhden aamupäivän, kilometrejä yhteensä 4983 (Sigman tarkka luku). Muutama asia sai kyllä lisää kirkastusta: ei enää heinäkuussa ja yöpymispaikoista enemmän tietoa etukäteen. Heinäkuun lopulla tiet on ruuhkaisia, hotellit täynnä ja kalliita, laivat täynnä ja kalliita ==> seuraavaksi pitää lähteä liikkeelle jo kesäkuussa ! Yösijan hakeminen oli taas useita kertoja aika tuskaista puuhaa ja ajopäivä venyi ihan liian pitkäksi ==> enemmän kopioita netistä yms. ennakkotietoa hyvistä paikoista ettei tarvitse vain ajella ympäriinsä hakemassa. Tosin tämä majoitusongelma varmaan helpottaa myös kun ei matkusta heinäkuussa.